13.10.2009 10.29
Venäläinen ”korkean profiilin asianajaja” Aleksandr Sokolov sanoo, että välttääkseen ison poliittisen skandaalin Suomi ei saa tuomita lapsensa Venäjälle Anton poikansa kaapannutta Rimma Salosta vankeuteen. Sokolov johtaa Venäjän kansankamarissa työryhmää, joka puolustaa Venäjän kansalaisia ulkomailla.
Venäjän mediassa on kiertänyt väitteitä, joiden mukaan suomalainen syyttäjä on vaatinut lapsensa Venäjälle kaapanneelle Rimma Saloselle 7,5 vuoden vankeustuomiota. Lisäksi venäläisissä tiedotusvälineissä on väitetty, että suomalainen syyttäjä lievensi rangaistusvaatimustaan vasta sen jälkeen, kun Venäjän ulkoministeriö oli ärähtänyt liian kovista tuomiovaatimuksista - joita syyttäjä siis todellisuudessa ei ollut edes tehnyt. Näistä Venäjän mediaan levinneistä ”tiedoista” saanemme kiittää erästä dosenttia, joka niitä sinne kehuu levittäneensä.
Sokolovin puheista paistaa ilmeisesti venäläinen oikeuskäytäntö, siellä tuomioistuimet eivät ole riippumattomia. Kehtaisinpa väittää, että meillä tilanne on onneksi toinen. Tuomioistuin antaa päätöksensä lain perusteella poliittisesta tuulensuunnasta huolimatta.
Mutta tuleeko Rimma Salosen tuomiosta ”poliittinen skandaali”? Venäjällä asiaa seurataan enemmän kuin meillä ehkä arvataankaan.
Tampereen käräjäoikeus antaa lapsikaappausjutussa tuomion tänään.
tiistai 27. lokakuuta 2009
Työntekijä ottaa turhaan kunniaa veronmaksusta, yritys ne verot maksaa
8.10.2009 21.34
Edelliseen blogikirjoitukseeni (US) tupsahti kommentteihin hauska näkemys;
” Minusta palkansaajat ottavat nyt kunnian asiasta, jota he eivät itse ole tehneet.
Varmasti, kyllä, he tekevät HYVÄÄ TYÖTÄ. Siitä ei ole epäilystäkään.
Mutta he eivät maksa veroja. Yritys maksaa”
(Markus Lehtipuu Kareliaforumilla 27.4.2004)
Ja kysmys kuului; harmittaako sinua, jos joku toinen ottaa kunnian työstä, jonka itse olet tehnyt?
Kuuluuko tämä palkkaverosta menevän veron maksun kunnia siis työllistävälle yritykselle ja yrittäjälle vai työntekijälle, joka on työllään palkan ja siitä menevän veron ansainnut ja siinä sivussa työnantajansakin tilipussiin toivottavasti vähän jotain tuonut?
Minä ehkä antaisin sitä kunniaa kuitenkin vielä vähän työntekijällekin.
Edelliseen blogikirjoitukseeni (US) tupsahti kommentteihin hauska näkemys;
” Minusta palkansaajat ottavat nyt kunnian asiasta, jota he eivät itse ole tehneet.
Varmasti, kyllä, he tekevät HYVÄÄ TYÖTÄ. Siitä ei ole epäilystäkään.
Mutta he eivät maksa veroja. Yritys maksaa”
(Markus Lehtipuu Kareliaforumilla 27.4.2004)
Ja kysmys kuului; harmittaako sinua, jos joku toinen ottaa kunnian työstä, jonka itse olet tehnyt?
Kuuluuko tämä palkkaverosta menevän veron maksun kunnia siis työllistävälle yritykselle ja yrittäjälle vai työntekijälle, joka on työllään palkan ja siitä menevän veron ansainnut ja siinä sivussa työnantajansakin tilipussiin toivottavasti vähän jotain tuonut?
Minä ehkä antaisin sitä kunniaa kuitenkin vielä vähän työntekijällekin.
”Mitä me sillä Karjalalla tehtäisiin?”
8.10.2009 11.56
”Mitä me sillä Karjalalla tehtäisiin?”. Vastaus: esim. tienattaisiin miljoona per perhe. Ihan jees.” Näin kirjoittaa matkakirjailija Markus Lehtipuu blogissaan 7.10.2009.
Aika hurjan esimerkin matkakirjailija heittää. Mahtaako seistä lupaustensa takana?
Entinen eduskunnan puhemies, karjalaisjuurinen, valtioneuvos Riitta Uosukainen kirjoittaa kirjassaan (2004); ”Olen pannut merkille, miten sanat ja vaatimukset Karjala takaisin-keskustelussa suurenevat sitä mukaan kuin siirrytään itärajasta kauemmaksi tai tullaan vanhemmiksi, siirrytään eläkkeelle ja vapaudutaan välittömästä yhteiskunnallisesta vastuusta.” Tähän on helppo yhtyä. Ei Lehtipuukaan kanna vastuuta lupauksistaan, eikä yhteiskunnasta.
Joensuun yliopiston professori Maria Lähteenmäki herätti ”Karjalan palauttajien” keskuudessa viime elokuussa pientä kalapaliikkia artikkelillaan ”Kuva menetystä Karjalasta on vinoutunut ja kuvitteellinen” (HS 4.8.2009)
”Tutkijoiden esille tuoma kuva nyky-Karjalasta ei kaikessa realistisuudessaan sovi yhteen poliittisesti orientoituneen tai tunteisiin pohjautuvan Karjala-rakkauden kanssa” sanoo Lähteenmäki. Tämähän on täyttä totta ja juuri tällaista pelkästään poliittisesti orientoitunutta ja tunteisiin pohjautuvaa Karjalan palautushanketta meille täällä US:n blogeissakin kaupataan ainakin Veikko Saksin ja Markus Lehtipuun toimesta. Muistellaan sitä Karjalaa joka menetettiin 65 vuotta sitten ja suljetaan silmät siltä Karjalalta, joka rajaa siirtämällä saataisiin ”takaisin”, esimerkiksi heittelemällä käsittämättömiä väitteitä - tai paremminkin haaveita - siitä, että alueen väestö ottaisi ja muuttaisi kotoaan johonkin jos raja siirtyisi. Samoin suljetaan korvat vasta-argumenteilta. Vaikka perustelisit ”palautuskriittisyytesi” millä tahansa saat pian huomata saaneesi stalinistin leiman, koska ”puolustat Stalinin rajoja”. Näin ainakin Lehtipuulla on tapana heittää tuomionsa, Saksi hieman sivistyneemmästi vihjailee vain vasurin suuntaan.
Ainakin Ylen ja Uuden Suomen uutiskynnyksen oli eilen jostain syystä päässyt ylittämään taas vaihteeksi myös Aluepalautus ry:n Lasse Koskinen, joka kertasi jo vanhoja hokemia siitä kuinka kannattavaa Karjalan palautus muka olisi. Koskisella oli kuitenkin päässyt lipsahtamaan haastatteluun pari ikävää totuutta, eli se että jokunen pietarilainen liikemies ehkä saattaisikin innostua hankkeesta, koska Karjalan jälleenrakennuksen myötä Pietarin seutu voisi alueesta hyötyä ja jopa 60 000 pietarilaista voisi jälleenrakennuksen ansiosta työllistyä. Aivan varmasti työllistyisi, yhden suomalaisen työntekijän hinnalla kun saa rajan takaa 5-10 keikkatyöläistä. Mutta mikä osa suomalaisilla olisi? No maksajan osa tietenkin, siihenhän venäläiset ovat tottuneet vuosien myötä muutenkin, joten ei ihme jos he Karjalan palauttajien lupauksista voisivat innostuakin. Koskisen mukaan palautushanke maksaisi kahdeksan miljardia euroa, siitä kolme menisi veronmaksajien piikkiin, loput maksaisi kuulema yritykset. Kyllä tuolla rahalla Karjalan venäläisten elintaso varmaan nousisikin ja meille suomalaisille varmaan tulisi ainakin hyvä mieli kun saisimme kustantaa pietarilaisten liikemiesten ja uuden venäläisten vähemmistömme toimeentulon vähintään EU-Suomen tasolle.
Mutta minkä vastuun Karjalan palauttajat kantavat lupauksistaan, meille, Karjalan venäläisille tai pietarilaisille liikemiehille? Eivät minkäänlaista, he ovat eivät ole yhteiskunnallisessa vastuussa. Ja millä asiantuntemuksella tai kokemuksella Karjalan palauttajat näitä lupauksiaan antavat? Matkakirjailija on varmasti nähnyt maailmaa, mutta mikä on hänen kokemuksensa valtiontaloudesta, mittavista investoinneista tai edes suuremman liikeyrityksen johtamisesta vaikeina aikoina? Veikko Saksi on oikein kirjan kirjoittanut valtiorajan siirron mukanaan yhteiskunnalle tuomista kustannuksista - tai siis lähinnä siitä kuinka se ei maksaisikaan kenellekään mitään, mutta missä on Saksin näytöt hänen osaamisestaan valtiontalouden hallinnasta tai kansantalouden lukujen tulkinnasta? Onko se siinä, että osaa laskelmistaan ihan näyttävät taulukot tehdä, vaikka laskelmien lähtökohdat lähinnä arvailuun perustuvatkin? Entäs Lasse Koskinen? Mistä tämä merkonomi, markkinointi- ja viestintäkonsultti päätyi kahdeksan miljardin hintalappuun Karjalan palautukselle? En toki väitä olevani yhtään heitä pätevämpi arvioimaan Karjalan palautuksen kustannuksia ja tapahtuman seurauksia, mutta en minä ihan tuota kaikkea uskaltaisi mennä pokerinaamalla lupaamaankaan. En, vaikka yliopistossa muutamalla kansantaloustieteen luennolla olisinkin istunut.
Totuus on, että me emme varmasti tiedä miten Suomelle kävisi, jos Karjala palautettaisiin. Yhtä totta on se, että aluemuutos maksaisi yhteiskunnalle hirveän määrä euroja, mutta mistä ne eurot siihen otettaisiin, siitä on kyse.
Meillä ei ole ainoatakan puolueetonta ja ennenkaikkea asiantuntevaa selvitystä aluemuutoksen kustannuksista, meille on tarjottu vain poliittisesti orientoitunutta ja tunteisiin pohjautuvaa toiveajattelua vinoutuneen Karjala-kuvan pohjalta. Kuka tahansa meistä on aivan yhtä pätevä antamaan aiheesta oman arvionsa ja näkemyksensä kuin nämä Karjalan palauttajatkin, mutta asiallinen keskustelu tästä tehdään mahdottomaksi haukkumalla palautushanketta epäilevät ilman minkäänlaisia perusteitakin heti alkuun suomettuneiksi, stalinisteiksi, ihmisoikeusrikosten suosijoiksi, Venäjän mielistelijöiksi, russofiileiksi, historian väärentäjiksi, pelkureiksi, sensuroidaan eri mieltä olevat kommentit ”epäasiallisena”,… Miten tällaisten ihmisten kanssa edes voi keskustella?
Keskustelua Karjala-kysymyksestä ehkä tarvitaan, mutta pitäisikö keskustelijat vaihtaa ensin?
Katteettomiin ja perusteettomiin lupauksiin ja uhoon pitää myös puuttua, ennen kuin mopo karkaa käsistä niin kuin tällä yhdellä anonyymillä ”liikemiesryhmällä” joka suuruudenhuluuksissaan alkoi jo käymään Venäjän kanssa Karjalasta kauppaa ohi valtion ja sen demokraattisesti valittujen edustajien.
Vai pitäisikö meidän avata jo silmät myös aluemuutoksen vaihtoehdoille? Näillä näkymin Karjalan merkitys Venäjälle on vain kasvamaan päin, eikä ole olemassa mitään merkkiä siitä, että se olisi alueesta luopumassa. Voisiko suomalaiset siis palauttaa Karjalaan jollakin muullakin tapaa kuin rajaa siirtämällä? Tuotakin voisi jo alka miettimään, ennen kuin viimeinenkin kotiseutuaan aidosti kaipaava evakko poistuu muonavahvuudesta.
P.s. Pakko heittää tämäkin vastine tänne, omassa blogissaan Lehtipuu kuitenkin rajoittaisi jollain tapaa sananvapautta, koska ”Omaan blogiini en halua yhtäkään pienen demokratian kansalaisten, sotien uhrien, kärsimyksiä pilkkaavaa ja heitä häpäiseviä kirjoitelmia.” (Lehtipuu 5.10.2009)
”Mitä me sillä Karjalalla tehtäisiin?”. Vastaus: esim. tienattaisiin miljoona per perhe. Ihan jees.” Näin kirjoittaa matkakirjailija Markus Lehtipuu blogissaan 7.10.2009.
Aika hurjan esimerkin matkakirjailija heittää. Mahtaako seistä lupaustensa takana?
Entinen eduskunnan puhemies, karjalaisjuurinen, valtioneuvos Riitta Uosukainen kirjoittaa kirjassaan (2004); ”Olen pannut merkille, miten sanat ja vaatimukset Karjala takaisin-keskustelussa suurenevat sitä mukaan kuin siirrytään itärajasta kauemmaksi tai tullaan vanhemmiksi, siirrytään eläkkeelle ja vapaudutaan välittömästä yhteiskunnallisesta vastuusta.” Tähän on helppo yhtyä. Ei Lehtipuukaan kanna vastuuta lupauksistaan, eikä yhteiskunnasta.
Joensuun yliopiston professori Maria Lähteenmäki herätti ”Karjalan palauttajien” keskuudessa viime elokuussa pientä kalapaliikkia artikkelillaan ”Kuva menetystä Karjalasta on vinoutunut ja kuvitteellinen” (HS 4.8.2009)
”Tutkijoiden esille tuoma kuva nyky-Karjalasta ei kaikessa realistisuudessaan sovi yhteen poliittisesti orientoituneen tai tunteisiin pohjautuvan Karjala-rakkauden kanssa” sanoo Lähteenmäki. Tämähän on täyttä totta ja juuri tällaista pelkästään poliittisesti orientoitunutta ja tunteisiin pohjautuvaa Karjalan palautushanketta meille täällä US:n blogeissakin kaupataan ainakin Veikko Saksin ja Markus Lehtipuun toimesta. Muistellaan sitä Karjalaa joka menetettiin 65 vuotta sitten ja suljetaan silmät siltä Karjalalta, joka rajaa siirtämällä saataisiin ”takaisin”, esimerkiksi heittelemällä käsittämättömiä väitteitä - tai paremminkin haaveita - siitä, että alueen väestö ottaisi ja muuttaisi kotoaan johonkin jos raja siirtyisi. Samoin suljetaan korvat vasta-argumenteilta. Vaikka perustelisit ”palautuskriittisyytesi” millä tahansa saat pian huomata saaneesi stalinistin leiman, koska ”puolustat Stalinin rajoja”. Näin ainakin Lehtipuulla on tapana heittää tuomionsa, Saksi hieman sivistyneemmästi vihjailee vain vasurin suuntaan.
Ainakin Ylen ja Uuden Suomen uutiskynnyksen oli eilen jostain syystä päässyt ylittämään taas vaihteeksi myös Aluepalautus ry:n Lasse Koskinen, joka kertasi jo vanhoja hokemia siitä kuinka kannattavaa Karjalan palautus muka olisi. Koskisella oli kuitenkin päässyt lipsahtamaan haastatteluun pari ikävää totuutta, eli se että jokunen pietarilainen liikemies ehkä saattaisikin innostua hankkeesta, koska Karjalan jälleenrakennuksen myötä Pietarin seutu voisi alueesta hyötyä ja jopa 60 000 pietarilaista voisi jälleenrakennuksen ansiosta työllistyä. Aivan varmasti työllistyisi, yhden suomalaisen työntekijän hinnalla kun saa rajan takaa 5-10 keikkatyöläistä. Mutta mikä osa suomalaisilla olisi? No maksajan osa tietenkin, siihenhän venäläiset ovat tottuneet vuosien myötä muutenkin, joten ei ihme jos he Karjalan palauttajien lupauksista voisivat innostuakin. Koskisen mukaan palautushanke maksaisi kahdeksan miljardia euroa, siitä kolme menisi veronmaksajien piikkiin, loput maksaisi kuulema yritykset. Kyllä tuolla rahalla Karjalan venäläisten elintaso varmaan nousisikin ja meille suomalaisille varmaan tulisi ainakin hyvä mieli kun saisimme kustantaa pietarilaisten liikemiesten ja uuden venäläisten vähemmistömme toimeentulon vähintään EU-Suomen tasolle.
Mutta minkä vastuun Karjalan palauttajat kantavat lupauksistaan, meille, Karjalan venäläisille tai pietarilaisille liikemiehille? Eivät minkäänlaista, he ovat eivät ole yhteiskunnallisessa vastuussa. Ja millä asiantuntemuksella tai kokemuksella Karjalan palauttajat näitä lupauksiaan antavat? Matkakirjailija on varmasti nähnyt maailmaa, mutta mikä on hänen kokemuksensa valtiontaloudesta, mittavista investoinneista tai edes suuremman liikeyrityksen johtamisesta vaikeina aikoina? Veikko Saksi on oikein kirjan kirjoittanut valtiorajan siirron mukanaan yhteiskunnalle tuomista kustannuksista - tai siis lähinnä siitä kuinka se ei maksaisikaan kenellekään mitään, mutta missä on Saksin näytöt hänen osaamisestaan valtiontalouden hallinnasta tai kansantalouden lukujen tulkinnasta? Onko se siinä, että osaa laskelmistaan ihan näyttävät taulukot tehdä, vaikka laskelmien lähtökohdat lähinnä arvailuun perustuvatkin? Entäs Lasse Koskinen? Mistä tämä merkonomi, markkinointi- ja viestintäkonsultti päätyi kahdeksan miljardin hintalappuun Karjalan palautukselle? En toki väitä olevani yhtään heitä pätevämpi arvioimaan Karjalan palautuksen kustannuksia ja tapahtuman seurauksia, mutta en minä ihan tuota kaikkea uskaltaisi mennä pokerinaamalla lupaamaankaan. En, vaikka yliopistossa muutamalla kansantaloustieteen luennolla olisinkin istunut.
Totuus on, että me emme varmasti tiedä miten Suomelle kävisi, jos Karjala palautettaisiin. Yhtä totta on se, että aluemuutos maksaisi yhteiskunnalle hirveän määrä euroja, mutta mistä ne eurot siihen otettaisiin, siitä on kyse.
Meillä ei ole ainoatakan puolueetonta ja ennenkaikkea asiantuntevaa selvitystä aluemuutoksen kustannuksista, meille on tarjottu vain poliittisesti orientoitunutta ja tunteisiin pohjautuvaa toiveajattelua vinoutuneen Karjala-kuvan pohjalta. Kuka tahansa meistä on aivan yhtä pätevä antamaan aiheesta oman arvionsa ja näkemyksensä kuin nämä Karjalan palauttajatkin, mutta asiallinen keskustelu tästä tehdään mahdottomaksi haukkumalla palautushanketta epäilevät ilman minkäänlaisia perusteitakin heti alkuun suomettuneiksi, stalinisteiksi, ihmisoikeusrikosten suosijoiksi, Venäjän mielistelijöiksi, russofiileiksi, historian väärentäjiksi, pelkureiksi, sensuroidaan eri mieltä olevat kommentit ”epäasiallisena”,… Miten tällaisten ihmisten kanssa edes voi keskustella?
Keskustelua Karjala-kysymyksestä ehkä tarvitaan, mutta pitäisikö keskustelijat vaihtaa ensin?
Katteettomiin ja perusteettomiin lupauksiin ja uhoon pitää myös puuttua, ennen kuin mopo karkaa käsistä niin kuin tällä yhdellä anonyymillä ”liikemiesryhmällä” joka suuruudenhuluuksissaan alkoi jo käymään Venäjän kanssa Karjalasta kauppaa ohi valtion ja sen demokraattisesti valittujen edustajien.
Vai pitäisikö meidän avata jo silmät myös aluemuutoksen vaihtoehdoille? Näillä näkymin Karjalan merkitys Venäjälle on vain kasvamaan päin, eikä ole olemassa mitään merkkiä siitä, että se olisi alueesta luopumassa. Voisiko suomalaiset siis palauttaa Karjalaan jollakin muullakin tapaa kuin rajaa siirtämällä? Tuotakin voisi jo alka miettimään, ennen kuin viimeinenkin kotiseutuaan aidosti kaipaava evakko poistuu muonavahvuudesta.
P.s. Pakko heittää tämäkin vastine tänne, omassa blogissaan Lehtipuu kuitenkin rajoittaisi jollain tapaa sananvapautta, koska ”Omaan blogiini en halua yhtäkään pienen demokratian kansalaisten, sotien uhrien, kärsimyksiä pilkkaavaa ja heitä häpäiseviä kirjoitelmia.” (Lehtipuu 5.10.2009)
Voiko blogiähkyyn kuolla?
5.10.2009 23.40
Onko liika bloggaaminen pahasta?
Kärsiikö työ, perhe, ihmissuhteet, jos ihminen kuluttaa aikansa mieluummin blogiaan hoivaten?
Tässä on erään bloggaajan hengentuotosten luontipäivämäärät ja kellonajat viimeisen viikon ajalta. Tämä tahti sai minut hieman huolestumaan, varsinkin kun kyseinen bloggaaja ilmoitti viikko sitten, että hänen on ”pakko” kirjoittaa.
28.9.2009 22.35
28.9.2009 23.06
29.9.2009 10.47
29.9.2009 18.42
29.9.2009 20.19
29.9.2009 23.06
30.9.2009 9.133
0.9.2009 17.543
0.9.2009 22.22
1.10.2009 19.2
12.10.2009 13.29
2.10.2009 17.19
2.10.2009 19.23
2.10.2009 22.03
3.10.2009 8.40
3.10.2009 22.30
5.10.2009 0.34
5.10.2009 14.56
5.10.2009 19.51
5.10.2009 21.22
Blogikirjoitusten välinen aika on sitten näköjään mennyt kommentoidessa blogiinsa saapuneita kommentteja ja sensuroidessa sellaisia kommentteja mistä ei tykkää, eli kyllä tämä näyttäisi tyydyttävän jonkinlaista vallankäytön ja oikeassa olemisen tarvettakin.
Montako blogitekstiä päivässä oikein on terveellistä?
Missä vaiheessa blokkaamisesta tulee ”pakko”?
Montako blogitekstiä päivässä on terveydelle haitallista?
Missä menee neuroosin raja?
Vai onko bloggaaminen jonkin sortin terapiaa, eli terveellistä?
Onko tärkeämpää blogitekstien määrä vai niiden laatu?
Kumpi on parempi, pitkä vai pätkä? Teksti siis?
Montako blogitekstiä kehtaan kirjoittaa päivässä, ennen kuin minua aletaan pitää outona?
Vai olisiko parempi lopettaa ”ura” bloggaajana nyt ja tähän?
Onko liika bloggaaminen pahasta?
Kärsiikö työ, perhe, ihmissuhteet, jos ihminen kuluttaa aikansa mieluummin blogiaan hoivaten?
Tässä on erään bloggaajan hengentuotosten luontipäivämäärät ja kellonajat viimeisen viikon ajalta. Tämä tahti sai minut hieman huolestumaan, varsinkin kun kyseinen bloggaaja ilmoitti viikko sitten, että hänen on ”pakko” kirjoittaa.
28.9.2009 22.35
28.9.2009 23.06
29.9.2009 10.47
29.9.2009 18.42
29.9.2009 20.19
29.9.2009 23.06
30.9.2009 9.133
0.9.2009 17.543
0.9.2009 22.22
1.10.2009 19.2
12.10.2009 13.29
2.10.2009 17.19
2.10.2009 19.23
2.10.2009 22.03
3.10.2009 8.40
3.10.2009 22.30
5.10.2009 0.34
5.10.2009 14.56
5.10.2009 19.51
5.10.2009 21.22
Blogikirjoitusten välinen aika on sitten näköjään mennyt kommentoidessa blogiinsa saapuneita kommentteja ja sensuroidessa sellaisia kommentteja mistä ei tykkää, eli kyllä tämä näyttäisi tyydyttävän jonkinlaista vallankäytön ja oikeassa olemisen tarvettakin.
Montako blogitekstiä päivässä oikein on terveellistä?
Missä vaiheessa blokkaamisesta tulee ”pakko”?
Montako blogitekstiä päivässä on terveydelle haitallista?
Missä menee neuroosin raja?
Vai onko bloggaaminen jonkin sortin terapiaa, eli terveellistä?
Onko tärkeämpää blogitekstien määrä vai niiden laatu?
Kumpi on parempi, pitkä vai pätkä? Teksti siis?
Montako blogitekstiä kehtaan kirjoittaa päivässä, ennen kuin minua aletaan pitää outona?
Vai olisiko parempi lopettaa ”ura” bloggaajana nyt ja tähän?
Jatkosodan alku kipupisteenä?
5.10.2009 12.46
”Kaikesta tästä huolimatta Suomi kieltäytyi osallistumasta hyökkäykseen 22.6.1941, jonka Saksa aloitti Keski-Euroopasta käsin. Suomen suunnalla ei edes toteutettu mitään varsinaisia hyökkäyksiä. ”
Näin kirjoittaa eräs matkakirjailija täällä Uuden Suomen blogissaan, sensuroi ”epäasiallisena” eriävät mielipiteet kommenteista (kun on valtaa annettu niin pitäähän sitä käyttää) ja julistaapa vielä kyseessä olevan ”stalinistilaista Suomen mustamaalausta” jos on hänen kanssaan eri mieltä jatkosodan alkuvaiheista.
Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että tuollaisia väitteitä vielä viljellään. Onko kyse suomalaisen historianopetuksen huonosta tasosta vai revisionistisen historiankirjoituksen kukinnoista? Jotenkin näitä väitteitä näyttää viljelevän täällä samat tahot, jotka myös Karjalaa palauttelevat tai muuten vaan Venäjää vihaavat. Ketä tällainen historian kieltäminen palvelee?
Otetaanpa ihan kertauksen vuoksi tapahtumat aikajärjestyksessä:
30.-31.1 Saksan ja Suomen edustajat keskustelevat sotilaallisesta yhteistyöstä.
14.-18.2 Saksalaiset sotilashenkilöt tutustuvat Suomen puolustukseen.
9.3 Saksa tekee aloitteen suomalaisen SS-osaston perustamisesta. Värväys aloitetaan huhtikuussa.
30.4 Hitler päättää Operaatio Barbarossan aloitusajaksi 22.6.1941.
25.5 Saksan ja Suomen sotilaallista yhteistyötä suunnitellaan Salzburgissa yleisellä tasolla.
28.5 Heinrichsin johtama sotilasvaltuuskunta palaa neuvotteluista ja esittelee neuvottelujen tulokset Mannerheimille ja Rytille.
2.-6.6 Saksan ja Suomen sotilaallista yhteistyötä suunnitellaan Helsingissä ja Kielissä käytännön tasolla, asialistalla ovat Saksan joukkojen keskitykset Suomeen, lentokenttien luovutus Saksalle, lentotoiminta, laivastotoiminta, Suomen liikekannallepanon ajankohta, yms.
7.-21.6 Saksalaisia joukkoja saapuu Suomeen laivoilla ja Pohjois-Norjasta maitse. Pitkän yhdentymisprosessin tuloksena Luftwaffen lupa käyttää suomalaisia lentokenttiä: Malmi 9.6., Vaasa 10.6., Rovaniemi 18.6, Utti 19.6., Kemijärvi 23.6.
10.6 Suomen rauhanajan joukot saavat käskyn siirtyä sotavahvuuteen.
15.6 Perustetaan yhteisesikunta suomalais-saksalaisille joukoille.
14.6 Sotilasneuvottelujen tulokset hyväksytään tasavallan presidentin ja hallituksen kokouksessa.
15.6 Heinrichs ilmoittaa valtioneuvoston päätöksestä Suomen mukana olosta Barbarossassa Saksalaisille.
15.6 Pohjois-Suomen joukot kutsutaan ”ylimääräisiin harjoituksiin”
15.6 Merivoimat saavat käskyn siirtyä sodanuhka-kokoonpanoon
16.6 Presidentin määräyksestä Kajaaniin kokoontunut työryhmä alkaa suunnitella tulevassa sodassa vallattavan Itä-Karjalan miehityshallintoa
16.6 Saksan Norjan Armeijan Esikunta antaa kirjallisen suunnitteluohjeen hyökkäyksestä itselleen alistetulle Suomen Kolmannelle Armeijakunnalle (III AK).
17.6. Hitlerin lopullinen käsky Barbarossan aloittamisesta.
17.6. Suomen yleisesikunnan käsky yleisestä liikekannallepanosta.
17.6 Kaksi saksalaista miinalaivaryhmää saapuu Suomen vesille ja piiloutuu saaristoon, mistä suomalaiset antavat niille tukikohtia.
17.6 Päiväkäskyssä Rovaniemen päämajassa: ”ilmatiedustelu Venäjän alueella on sallittua 22.6. klo 2.30 alkaen”.
21.6 Leningradiin matkalla oleva saksalainen pommitusrykmentti saapuu Suomen ilmatilaan, lentää Etelä-Suomen halki Laatokan pohjoispuolelle ja sieltä Laatokkaa pitkin etelään pudottaen miinoja Kronstadtin laivatotukikohdan alueelle noin klo 3. seuraavana aamuna ja jatkaa matkaansa Suomeen ja Uttin kentälle, missä ne tankkaavat ja jatkavat matkaansa kotikentälleen Itä-Preussiin.
21.6 Saksalaiset miinalaivaryhmät lähtevät Suomen saaristosta illalla laskemaan operaatiosuunnitelmansa mukaisia offensiivisia miinoitteita Suomenlahdelle ja Viron rannikolle. Samoihin aikoihin liikkeelle lähtevät myös Suomen kolme sukellusvenettä aikeinaan laseka miinoja Viron rannikolle. Saksalaiset saavat työnsä päätökseen noin klo.3 aikoihin, suomalaiset noin klo 8 aikoihin. Neuvostoliittolaiset lentoveneet huomaavat miinansa jo laskeneet saksalaiset miinalaivat ja avaavat tulen niitä kohti. Suomalaisia sukellusveneitä ei havaita.
22.6 Toinen saksalainen, Suomenlahdelta lentänyt lentorykmentti pudottaa miinoja Kronstadiin ja matkaa Uttiin välilaskuun, mukana suomalainen ilmavoimien yhteysupseeri oppaana.
22.6 Saksan Vuor.AK miehittää Petsamon Norjasta käsin alkaen klo 2.30.
22.6 Suomi aloittaa operaatio Kilpapurjehduksen, eli demilitarisoidun Ahvenanmaan miehityksen.
22.6 Suomen 17. päivänä liikekannalle pannut joukot ovat keskitysalueillaan.
22.6. Saksa hyökkäys Neuvostoliittoon alkaa noin klo 02.30. Suomi ilmoittaa olevansa puolueeton
22.6 Hitler pitää radiopuheen jossa ilmoittaa suomalaisten olevan liitossa – im Bunde - saksalaisten kanssa.22.6 Suomalainen kaukopartio lähetetään saksalaisilla vesitasoilla Oulujärveltä tuohoamaan Vienan kanavan sulkuja.
23.6. Stalinin kanavaa aiotaan pommittaa Malmin lentokentältä käsin. Huonon sään johdosta lento peruutetaan ja jo ilmassa olevat koneet pudottavat pommit Hankoon.
25.6. Neuvostoliiton koneet pommittavat Suomea.
25.6. Pääministeri Jukka Rangell ilmoittaa Suomen olevan sotatilassa Neuvostoliiton kanssa.
26.6. Ryti ilmoittaa radiossa sodan syttyneen, koska 25. kesäkuuta Puna-armeijan ilmavoimat pommittivat Helsinkiä, Turkua ja Porvoota, niin pääministeri Rangell toteaa radiossa, että tuosta syystä Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa.
29.6. Saksalaiset hyökkäävät Suomesta Murmanskin ja Salla-Kantalahden suuntaan. Mukana Sallan suunnalla saksalaisillae alistettu suomalainen III AK.
10.7 Suomalaisten päähyökkäys alkaa.
—
Virallisesti jatkosota alkoi siis 25.6.1941 kun punailmavoimat pommittivat useita paikkakuntia Suomessa, mutta kuten tapahtumat osoittavat, paljon ehti tapahtua ennen sitä. Suomen ylin johto oli sopinut Saksan kanssa Suomen osallistuvan 22.6.1941 alkaneeseen Barbarossaan, Suomen joukot valmistautuivat siihen ja suorittivat ensimmäiset varsinaiset sotatoimensakin jo Barbarossa-aamuna huolimatta virallisista puolueettomuus -vakuutteluista.
Kaiken tämän pitäisi olla ihan perustietoa, mutta joillekin tällaisen julki tuontikin näyttää olevan yhä pelkkää ”stalinistilaista Suomen mustamaalausta”.
Missä vika? Mikä ihme näissä tapahtumissa käy yhä noin kipeää?
”Kaikesta tästä huolimatta Suomi kieltäytyi osallistumasta hyökkäykseen 22.6.1941, jonka Saksa aloitti Keski-Euroopasta käsin. Suomen suunnalla ei edes toteutettu mitään varsinaisia hyökkäyksiä. ”
Näin kirjoittaa eräs matkakirjailija täällä Uuden Suomen blogissaan, sensuroi ”epäasiallisena” eriävät mielipiteet kommenteista (kun on valtaa annettu niin pitäähän sitä käyttää) ja julistaapa vielä kyseessä olevan ”stalinistilaista Suomen mustamaalausta” jos on hänen kanssaan eri mieltä jatkosodan alkuvaiheista.
Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että tuollaisia väitteitä vielä viljellään. Onko kyse suomalaisen historianopetuksen huonosta tasosta vai revisionistisen historiankirjoituksen kukinnoista? Jotenkin näitä väitteitä näyttää viljelevän täällä samat tahot, jotka myös Karjalaa palauttelevat tai muuten vaan Venäjää vihaavat. Ketä tällainen historian kieltäminen palvelee?
Otetaanpa ihan kertauksen vuoksi tapahtumat aikajärjestyksessä:
30.-31.1 Saksan ja Suomen edustajat keskustelevat sotilaallisesta yhteistyöstä.
14.-18.2 Saksalaiset sotilashenkilöt tutustuvat Suomen puolustukseen.
9.3 Saksa tekee aloitteen suomalaisen SS-osaston perustamisesta. Värväys aloitetaan huhtikuussa.
30.4 Hitler päättää Operaatio Barbarossan aloitusajaksi 22.6.1941.
25.5 Saksan ja Suomen sotilaallista yhteistyötä suunnitellaan Salzburgissa yleisellä tasolla.
28.5 Heinrichsin johtama sotilasvaltuuskunta palaa neuvotteluista ja esittelee neuvottelujen tulokset Mannerheimille ja Rytille.
2.-6.6 Saksan ja Suomen sotilaallista yhteistyötä suunnitellaan Helsingissä ja Kielissä käytännön tasolla, asialistalla ovat Saksan joukkojen keskitykset Suomeen, lentokenttien luovutus Saksalle, lentotoiminta, laivastotoiminta, Suomen liikekannallepanon ajankohta, yms.
7.-21.6 Saksalaisia joukkoja saapuu Suomeen laivoilla ja Pohjois-Norjasta maitse. Pitkän yhdentymisprosessin tuloksena Luftwaffen lupa käyttää suomalaisia lentokenttiä: Malmi 9.6., Vaasa 10.6., Rovaniemi 18.6, Utti 19.6., Kemijärvi 23.6.
10.6 Suomen rauhanajan joukot saavat käskyn siirtyä sotavahvuuteen.
15.6 Perustetaan yhteisesikunta suomalais-saksalaisille joukoille.
14.6 Sotilasneuvottelujen tulokset hyväksytään tasavallan presidentin ja hallituksen kokouksessa.
15.6 Heinrichs ilmoittaa valtioneuvoston päätöksestä Suomen mukana olosta Barbarossassa Saksalaisille.
15.6 Pohjois-Suomen joukot kutsutaan ”ylimääräisiin harjoituksiin”
15.6 Merivoimat saavat käskyn siirtyä sodanuhka-kokoonpanoon
16.6 Presidentin määräyksestä Kajaaniin kokoontunut työryhmä alkaa suunnitella tulevassa sodassa vallattavan Itä-Karjalan miehityshallintoa
16.6 Saksan Norjan Armeijan Esikunta antaa kirjallisen suunnitteluohjeen hyökkäyksestä itselleen alistetulle Suomen Kolmannelle Armeijakunnalle (III AK).
17.6. Hitlerin lopullinen käsky Barbarossan aloittamisesta.
17.6. Suomen yleisesikunnan käsky yleisestä liikekannallepanosta.
17.6 Kaksi saksalaista miinalaivaryhmää saapuu Suomen vesille ja piiloutuu saaristoon, mistä suomalaiset antavat niille tukikohtia.
17.6 Päiväkäskyssä Rovaniemen päämajassa: ”ilmatiedustelu Venäjän alueella on sallittua 22.6. klo 2.30 alkaen”.
21.6 Leningradiin matkalla oleva saksalainen pommitusrykmentti saapuu Suomen ilmatilaan, lentää Etelä-Suomen halki Laatokan pohjoispuolelle ja sieltä Laatokkaa pitkin etelään pudottaen miinoja Kronstadtin laivatotukikohdan alueelle noin klo 3. seuraavana aamuna ja jatkaa matkaansa Suomeen ja Uttin kentälle, missä ne tankkaavat ja jatkavat matkaansa kotikentälleen Itä-Preussiin.
21.6 Saksalaiset miinalaivaryhmät lähtevät Suomen saaristosta illalla laskemaan operaatiosuunnitelmansa mukaisia offensiivisia miinoitteita Suomenlahdelle ja Viron rannikolle. Samoihin aikoihin liikkeelle lähtevät myös Suomen kolme sukellusvenettä aikeinaan laseka miinoja Viron rannikolle. Saksalaiset saavat työnsä päätökseen noin klo.3 aikoihin, suomalaiset noin klo 8 aikoihin. Neuvostoliittolaiset lentoveneet huomaavat miinansa jo laskeneet saksalaiset miinalaivat ja avaavat tulen niitä kohti. Suomalaisia sukellusveneitä ei havaita.
22.6 Toinen saksalainen, Suomenlahdelta lentänyt lentorykmentti pudottaa miinoja Kronstadiin ja matkaa Uttiin välilaskuun, mukana suomalainen ilmavoimien yhteysupseeri oppaana.
22.6 Saksan Vuor.AK miehittää Petsamon Norjasta käsin alkaen klo 2.30.
22.6 Suomi aloittaa operaatio Kilpapurjehduksen, eli demilitarisoidun Ahvenanmaan miehityksen.
22.6 Suomen 17. päivänä liikekannalle pannut joukot ovat keskitysalueillaan.
22.6. Saksa hyökkäys Neuvostoliittoon alkaa noin klo 02.30. Suomi ilmoittaa olevansa puolueeton
22.6 Hitler pitää radiopuheen jossa ilmoittaa suomalaisten olevan liitossa – im Bunde - saksalaisten kanssa.22.6 Suomalainen kaukopartio lähetetään saksalaisilla vesitasoilla Oulujärveltä tuohoamaan Vienan kanavan sulkuja.
23.6. Stalinin kanavaa aiotaan pommittaa Malmin lentokentältä käsin. Huonon sään johdosta lento peruutetaan ja jo ilmassa olevat koneet pudottavat pommit Hankoon.
25.6. Neuvostoliiton koneet pommittavat Suomea.
25.6. Pääministeri Jukka Rangell ilmoittaa Suomen olevan sotatilassa Neuvostoliiton kanssa.
26.6. Ryti ilmoittaa radiossa sodan syttyneen, koska 25. kesäkuuta Puna-armeijan ilmavoimat pommittivat Helsinkiä, Turkua ja Porvoota, niin pääministeri Rangell toteaa radiossa, että tuosta syystä Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa.
29.6. Saksalaiset hyökkäävät Suomesta Murmanskin ja Salla-Kantalahden suuntaan. Mukana Sallan suunnalla saksalaisillae alistettu suomalainen III AK.
10.7 Suomalaisten päähyökkäys alkaa.
—
Virallisesti jatkosota alkoi siis 25.6.1941 kun punailmavoimat pommittivat useita paikkakuntia Suomessa, mutta kuten tapahtumat osoittavat, paljon ehti tapahtua ennen sitä. Suomen ylin johto oli sopinut Saksan kanssa Suomen osallistuvan 22.6.1941 alkaneeseen Barbarossaan, Suomen joukot valmistautuivat siihen ja suorittivat ensimmäiset varsinaiset sotatoimensakin jo Barbarossa-aamuna huolimatta virallisista puolueettomuus -vakuutteluista.
Kaiken tämän pitäisi olla ihan perustietoa, mutta joillekin tällaisen julki tuontikin näyttää olevan yhä pelkkää ”stalinistilaista Suomen mustamaalausta”.
Missä vika? Mikä ihme näissä tapahtumissa käy yhä noin kipeää?
Georgia aloitti sodan
US 1.10.2009 16.31
EU:n tilaama puolueeton selvitys Georgian sodasta on nyt valmistunut. Sen mukaan sodan aloitti Georgia tulittamalla Etelä-Ossetian aluetta. Suoraan tämä laaja raportti ei nimeä jompaa kumpaa yksin syylliseksi vaan löytää syitä sodalle molemmista, eli niin Venäjästä kuin Georgiastakin. Raportissa kuitenkin todetaan Georgian ampuneen ensimmäisen laukauksen. Tähän Georgialla ei ollut selvityksen mukaan kunnollisia perusteita. Raportin mukaan Venäjä puolestaan vastasi Georgian toimiin suhteettomalla voimankäytöllä.
Independent International Fact-Finding Mission on the Conflict in Georgia, Report volume I, sivu 11:
”On the night of 7 to 8 August 2008, a sustained Georgian artillery attack struck the town of Tskhinvali. Other movements of the Georgian armed forces targeting Tskhinvali and the surrounding areas were under way, and soon the fighting involved Russian, South Ossetian and Abkhaz military units and armed elements. It did not take long, however, before the Georgian advance into South Ossetia was stopped. In a counter-movement, Russian armed forces, covered by air strikes and by elements of its Black Sea fleet, penetrated deep into Georgia, cutting across the country’s main east-west road, reaching the port of Poti and stopping short of Georgia’s capital city, Tbilisi.”
Independent International Fact-Finding Mission on the Conflict in Georgia, Report volume I, sivu 12:
”The shelling of Tskhinvali by the Georgian armed forces during the night of 7 to 8 August 2008 marked the beginning of the large-scale armed conflict in Georgia, yet it was only the culminating point of a long period of increasing tensions, provocations and incidents. Indeed, the conflict has deep roots in the history of the region, in peoples’ national traditions and aspirations as well as in age-old perceptions or rather misperceptions of each other, which were never mended and sometimes exploited.”
http://www.ceiig.ch/Report.html
—
Hauska episodi aiheeseen liittyen: Reservin kersantti Putkisen Jussihan tietysti omassa blogissaan kaverinsa matkakirjailija Markus Lehtipuun säestyksellä yrittää todistella asiaa ihan muuksi eli tottakai Venäjän aloittamaksi ja siellähän kävi niin, ettei Putkinen hyväksynytkään aiheeseen muita kommentteja kuin omansa, poisteli blogistaan viestejäni ja keksi alkaa syyttelemään minua etten muka kirjoittele tänne omalla nimelläni(?). Sitä, mistä hän moista on päähänsä saanut, hän ei suostunut kertomaan. Saisi kertoa, jotta voisin huomauttaa asiasta vanhemmillenikin, joilta olen nimeni saanut.
No, Putkinen sitten bannasi minut sieltä pois kokonaan, mutta mitä muuta kuin eriävien mielipiteiden ja ”väärien” lainausten ja lähdeviitteiden sensurointia voi odottaakaan mieheltä joka leikkaa ja liimaa historiaakin mieleisekseen. Suodaan toki Putkiselle oikeus olla ”kingi” edes omassa blogissaan - kun muualla se ei näytä onnistuvan - ja pysytään sitten suosiolla poissa sieltä. Tai esittäkää ainakin virkatodistus samalla kun kommentoitte herra Putkisen maailmankuvaa, ettei herra Putkinen luule teitä jonkin sortin mielikuvitusolennoiksi.
EU:n tilaama puolueeton selvitys Georgian sodasta on nyt valmistunut. Sen mukaan sodan aloitti Georgia tulittamalla Etelä-Ossetian aluetta. Suoraan tämä laaja raportti ei nimeä jompaa kumpaa yksin syylliseksi vaan löytää syitä sodalle molemmista, eli niin Venäjästä kuin Georgiastakin. Raportissa kuitenkin todetaan Georgian ampuneen ensimmäisen laukauksen. Tähän Georgialla ei ollut selvityksen mukaan kunnollisia perusteita. Raportin mukaan Venäjä puolestaan vastasi Georgian toimiin suhteettomalla voimankäytöllä.
Independent International Fact-Finding Mission on the Conflict in Georgia, Report volume I, sivu 11:
”On the night of 7 to 8 August 2008, a sustained Georgian artillery attack struck the town of Tskhinvali. Other movements of the Georgian armed forces targeting Tskhinvali and the surrounding areas were under way, and soon the fighting involved Russian, South Ossetian and Abkhaz military units and armed elements. It did not take long, however, before the Georgian advance into South Ossetia was stopped. In a counter-movement, Russian armed forces, covered by air strikes and by elements of its Black Sea fleet, penetrated deep into Georgia, cutting across the country’s main east-west road, reaching the port of Poti and stopping short of Georgia’s capital city, Tbilisi.”
Independent International Fact-Finding Mission on the Conflict in Georgia, Report volume I, sivu 12:
”The shelling of Tskhinvali by the Georgian armed forces during the night of 7 to 8 August 2008 marked the beginning of the large-scale armed conflict in Georgia, yet it was only the culminating point of a long period of increasing tensions, provocations and incidents. Indeed, the conflict has deep roots in the history of the region, in peoples’ national traditions and aspirations as well as in age-old perceptions or rather misperceptions of each other, which were never mended and sometimes exploited.”
http://www.ceiig.ch/Report.html
—
Hauska episodi aiheeseen liittyen: Reservin kersantti Putkisen Jussihan tietysti omassa blogissaan kaverinsa matkakirjailija Markus Lehtipuun säestyksellä yrittää todistella asiaa ihan muuksi eli tottakai Venäjän aloittamaksi ja siellähän kävi niin, ettei Putkinen hyväksynytkään aiheeseen muita kommentteja kuin omansa, poisteli blogistaan viestejäni ja keksi alkaa syyttelemään minua etten muka kirjoittele tänne omalla nimelläni(?). Sitä, mistä hän moista on päähänsä saanut, hän ei suostunut kertomaan. Saisi kertoa, jotta voisin huomauttaa asiasta vanhemmillenikin, joilta olen nimeni saanut.
No, Putkinen sitten bannasi minut sieltä pois kokonaan, mutta mitä muuta kuin eriävien mielipiteiden ja ”väärien” lainausten ja lähdeviitteiden sensurointia voi odottaakaan mieheltä joka leikkaa ja liimaa historiaakin mieleisekseen. Suodaan toki Putkiselle oikeus olla ”kingi” edes omassa blogissaan - kun muualla se ei näytä onnistuvan - ja pysytään sitten suosiolla poissa sieltä. Tai esittäkää ainakin virkatodistus samalla kun kommentoitte herra Putkisen maailmankuvaa, ettei herra Putkinen luule teitä jonkin sortin mielikuvitusolennoiksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)