5.2.2010 10.12 Harinen Yleinen
http://harinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/05/osta-ny-hjuva-kaupunki-saa-halvala/
Tässäpä nyt loistava tilaisuus jokaiselle demokratiaan pettyneelle, vallasta haaveilevalle poliitikolle, jota äänestäjät eivät ole ymmärtäneet tai vastustajat ovat potkineet päähän. Osta oma kaupunki ja johda sitä niin kuin haluat! Ole vaikka oman kaupunkisi pikku diktaattori. Asukkaitakin kaupungissa on tasan 0 joten et voi olla siellä väärässä. Voit jopa itse valita kaupunkisi asukkaat! Kohde on oiva myös kaikenlaisten pienten maailmanparannusehdotusten kokeilupaikaksi. Mikä loistava investointimahdollisuus siis!
Myytävänä siis pieni kaupunki nimeltä Skrunda-1.
Sijainti Skrundan kaupungin kupeessa noin 150 kilometriä Riiasta länteen, Latvia.
Tämä tyhjillään oleva entinen varuskuntakaupunki on perustettu 1970-luvulla tutkatukikohdaksi. Kauppaan kuuluu 45 hehtaaria maata, 10 asuinkerrostaloa, kaksi yökerhoa, ostoskeskus ja saunakompleksi. Taattua venäläistä arkkitehtuuria ja laatua, katoavaa neuvostonostalgiaa ja ihan samassa priimakunnossa missä Venäjän armeija sen hylkäsi Latviasta lähtiessään. Mitä nyt ajan myötä vähän rapistunut lisää, mutta mitäpä maalilla ei korjaisi.
Huutokaupan lähtöhinta on 216 000 euroa.Kuvia kaupan kohteesta: http://www.flickr.com/photos/k…351219744/
http://izismile.com/2009/12/11…_pics.html
tiistai 9. helmikuuta 2010
Suomalainen kiinteistökaupoilla Venäjän Karjalassa
4.2.2010 12.24 Harinen Yleinen
http://harinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/04/suomalainen-kiinteistokaupoilla-venajan-karjalassa/
Ulkomaalaiset omistavat entistä enemmän kiinteistöjä Suomessa. Erityisesti venäläisten tekemät tonttikaupat ovat olleet viime aikoina tapetilla ja keskusteluissa, sillä he ovat ostaneet Suomesta paljon tontteja ja vapaa-ajan asuntoja. Venäläiset omistavat henkilöinä tai venäläisten yritysten kautta tällä hetkellä Suomessa noin 3000 kiinteistöä ja määräalaa. Tämä on noin tuhannesosa Suomessa olevien tilojen ja tonttien kokonaismäärästä.
Keskusteluissa on kritisoitu suomalaisten mahdollisuutta ostaa vastaavasti kiinteistöjä Venäjältä, sitä ei monen mielestä ole olemassa. Liikkeellä on paljon väärää tietoa ja huhuja, jopa tahallaan liikkeelle laskettua disinformaatiota. Hulluin väite kuuluu, että ”suomalaiset suvut edelleenkin omistavat omat maansa” Suomen viime sodan jälkeen luovuttamilla alueilla rajan tuolla puolen ja sieltä tontin ostaminen venäläisiltä olisi muka siten laitonta. Mikkelin maakunta-arkistosta löytyy kyllä tiedot Suomen luovuttamien alueiden kiinteistöomistuksista ajalta ennen kuin alue siirtyi Neuvostoliitolle. Sieltä on kuitenkin turha käydä kopioita ottamassa, sillä niillä papereilla ei ole enää lainvoimaa, eikä niillä tehdä enää kiinteistökauppoja eikä saada Venäjältä maata omistukseen.
Suomalaisetkin ostavat ja vuokraavat Venäjältä kiinteistöjä koko ajan ja yhä enenevässä määrin vaikkei mitään varsinaista ”buumia” sinne olekaan syntynyt. Suurin ongelma lienee kuitenkin se, että venäläistä lainsäädäntöä ja prosessia kiinteistön ostamisessa ei meillä tunneta ja prosessia pidetään hankalana. Kiinteistön ostaminen on kuitenkin täysin mahdollista kunhan vain tuntee paikallisen lainsäädännön ja prosessit sekä riskit, joita on aina olemassa kun ostaa kiinteistöä ulkomailta. Venäjällä kiinteistöjen yksityinen omistaminen on ollut mahdollista vasta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, joten kiinteistökaupat ovat siellä kohtalaisen uusi mahdollisuus. Siellä saa toki olla tarkkana niin myyjien kuin viranomaisten kanssa asioidessa, mutta asiat hoituu kun niistä ottaa ensin selvää.
Kiinteistön käsite Venäjällä
Ensinnäkin kiinteistön käsite Venäjällä eroaa hieman siitä miten ”kiinteistö” Suomessa ymmärretään. Meillä Suomessa kiinteistö on maanomistuksen yksikkö, johon kuuluu rajoiltaan määritelty alue maata ja siihen kiinteästi kuuluvia esineitä, kuten rakennuksia. Venäjällä ”kiinteistö” on kiinteää omaisuutta, eikä kiinteistön käsitettä ei ole määritelty Venäjän lainsäädännössä, vaan siinä puhutaan kiinteän omaisuuden eri kohteista. Venäjällä kiinteistöjä ovat maakiinteistöt, rakennukset ja rakennelmat sekä niissä sijaitsevat tilat, asunnot ja huoneet, tuotantolaitokset omaisuuskokonaisuuksina ja keskeneräiset rakennuskohteet. Maakiinteistön ja sillä sijaitsevien rakennusten tai rakennelmien myyminen toisistaan erillään ei ole sallittua, jos rakennus tai rakennelma ja maakiinteistö kuuluvat samalle henkilölle. Tämä laissa määritelty kiinteä omaisuus jollaiseksi kiinteistöt siis katsotaan, ovat vaihdantakelpoisia, mikä tarkoittaa sitä, että kiinteistö voidaan luovuttaa (myydä, vuokrata) tai se voi siirtyä henkilöltä toiselle yleisen oikeuksien siirtymisen perusteella kuten esimerkiksi perintönä. Lainsäädännössä on myös poikkeuksia kiinteistöistä joiden vaihdanta on kielletty tai rajoitettu.
Voiko ulkomaalainen sitten hankkia kiinteistön Venäjältä?
Venäjän maalain mukaan ulkomaiden kansalaiset, kansalaisuudettomat henkilöt ja ulkomaiset oikeushenkilöt eivät voi omistaa kiinteistöjä raja-alueilla eivätkä muilla Venäjän lainsäädännössä erikseen määrätyillä alueilla. Ulkomaalainen ei myöskään voi omistaa maataloustuotantoon tarkoitettuja maakiinteistöjä. Muilla raja-alueilla kuin rajavyöhykkeillä kiinteistönkaupat ovat mahdollisia. Kauppa ja sen perusteella syntyvä omistusoikeus voidaan myös rekisteröidä valtion rekisteriin.
Venäjällä kiinteistön kaupan voi tehdä joko itse tai käyttämällä valtuutettua edustajaa, jonka valtakirjan tulee olla venäläisen notaarin vahvistama. Kannattaa kääntyä kiinteistönvälittäjän puoleen, ne tarjoavat yleensä myytäväksi omaisuutta, josta on jo laadittu kaikki asiakirjat. He myös auttavat asiakirjojen laadinnassa. Maakiinteistön kohdalla varsinkin tarvitaan paikallista apua sillä maakiinteistön on oltava muodostettu ja merkitty valtion kiinteistörekisteriin. Maakiinteistön voi toki muodostaa siellä itsekin. Maakiinteistö on muodostettu silloin kun maanmittaustoimitus on suoritettu, pinta-ala ja rajat on todettu ja rajat on merkitty maastoon. Kiinteistörekisteriote on liitettävä kauppakirjaan.
Yhä epäselvän raja-alueen määritelmän takia kiinteistön ostamisessa läheltä rajaa on siis yhä omat riskinsä. Vaikka kauppa ja sen tuloksena syntyvä omistusoikeus rekisteröitäisiin valtion kiinteistörekisteriin (Federaation rekisterilaitos - Rosregistratsija) niin ei vielä tiedetä miten raja-alueiden luettelon vahvistamisen jälkeen ulkomaalaisten omistamia kiinteistöjä kohdeltaisiin siinä tapauksessa, että hankittu kiinteistö sattuukin sijaitsemaan tällaisella luettelossa mainitulla raja-alueella.
Lähteet ja tarkempaa tietoa:
Pohjois-Karjalasta tuli muuttovoittoinen!
3.2.2010 10.45 Harinen Yleinen
http://harinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/03/pohjois-karjalasta-tuli-muuttovoittoinen/
Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen aluerakenteen kehitys on viiden kasvualueen varassa. Väestö kasaantuu Oulun, Jyväskylän, Tampereen, Turun ja Helsingin seuduille. Tämän Oulun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Lapin, Kainuun ja itäisen Suomen kehitys näyttää uhkaavimmalta sillä niiltä puuttuvat menestyvät kasvukeskukset. Rovaniemen, Kajaanin ja Joensuun vetovoima ei tutkijoiden mukaan riitä. Tutkijoiden mielestä asutuksen keskittyminen muutamaan kasvukeskukseen ajaa väistämättä tilanteeseen, jossa muun Suomen aluerakenne harvenee ja autioituu. Oulun yliopistossa asiaan ovat perehtyneet projektitutkija Johanna Hätälä ja geoinformatiikan professori Jarmo Rusanen.
Tilastokeskuksen mukaan vuosina 1970–2007 Suomen asutun alueen kokonaispinta-ala on pienentynyt kahdeksan prosenttia ja väestömäärä kasvanut 15 prosenttia. Tällä aikavälillä maaseudun väestöntiheys neliökilometriä kohden on pienentynyt 15,4 asukkaasta 11,3 asukkaaseen, kun taas taajamien väestöntiheys on kasvanut 590 asukkaasta 702 asukkaaseen neliökilometrillä.
Nyt Pohjois-Karjala kuitenkin pääsi yllättämään, varmaan tutkijatkin. Pohjois-Karjalasta tuli viime vuonna muuttovoittomaakunta!
Tilastokeskuksen julkistamien ennakkotietojen mukaan maakuntaan muuttaneita oli 26 henkilöä enemmän kuin pois lähteneitä. Jopa ulkomailta Pohjois-Karjalaan muuttaneita oli viime vuonna 390 enemmän kuin maakunnasta ulkomaille lähteneitä, mikä selittää muuttovoittoa enemmän kuin kotimaan sisäinen väestön liike. Monikohan ulkomaalta muuttaja oli muuten venäläinen?
Maakuntajohtaja Pentti Hyttisen mukaan ”yksikään Itä-Suomen maakunta ei ole sitten vuoden 1993 päässyt muuttotilastossa plussalle, joten tuo tilastoluku on kyllä siinä mielessä ainutlaatuinen.”
Pohjois-Karjalan väkiluku laski silti noin 150:llä. Pohjois-Karjalassa syntyi viime vuonna 1 548 lasta, pohjoiskarjalaisia kuoli 1742. Vuodenvaihteessa maakunnan väkiluku oli 165 961.Tukijoiden mukaan tulevaisuus ei kuitenkaan näytä kovin valoisalta. Suomen aluerakenne harvenee ja maa autioituu väestön pakkautuessa viiden kasvukeskuksen ympärille. Kannattaako koko maata edes yrittää enää pitää asuttuna?
”Yli puolet suomalaisista taas haluaisi, että vuonna 2020 maaseudulla olisi paljon etätyötä tekeviä, laajaa arvostettua luomutuotantoa, monimuotoista turismia ja ylipäänsä paljon erilaista yritystoimintaa.” > Tutkimus: Harva haluaisi maaseudun autioituvan /US 3.2.2010
http://harinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/03/pohjois-karjalasta-tuli-muuttovoittoinen/
Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen aluerakenteen kehitys on viiden kasvualueen varassa. Väestö kasaantuu Oulun, Jyväskylän, Tampereen, Turun ja Helsingin seuduille. Tämän Oulun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Lapin, Kainuun ja itäisen Suomen kehitys näyttää uhkaavimmalta sillä niiltä puuttuvat menestyvät kasvukeskukset. Rovaniemen, Kajaanin ja Joensuun vetovoima ei tutkijoiden mukaan riitä. Tutkijoiden mielestä asutuksen keskittyminen muutamaan kasvukeskukseen ajaa väistämättä tilanteeseen, jossa muun Suomen aluerakenne harvenee ja autioituu. Oulun yliopistossa asiaan ovat perehtyneet projektitutkija Johanna Hätälä ja geoinformatiikan professori Jarmo Rusanen.
Tilastokeskuksen mukaan vuosina 1970–2007 Suomen asutun alueen kokonaispinta-ala on pienentynyt kahdeksan prosenttia ja väestömäärä kasvanut 15 prosenttia. Tällä aikavälillä maaseudun väestöntiheys neliökilometriä kohden on pienentynyt 15,4 asukkaasta 11,3 asukkaaseen, kun taas taajamien väestöntiheys on kasvanut 590 asukkaasta 702 asukkaaseen neliökilometrillä.
Nyt Pohjois-Karjala kuitenkin pääsi yllättämään, varmaan tutkijatkin. Pohjois-Karjalasta tuli viime vuonna muuttovoittomaakunta!
Tilastokeskuksen julkistamien ennakkotietojen mukaan maakuntaan muuttaneita oli 26 henkilöä enemmän kuin pois lähteneitä. Jopa ulkomailta Pohjois-Karjalaan muuttaneita oli viime vuonna 390 enemmän kuin maakunnasta ulkomaille lähteneitä, mikä selittää muuttovoittoa enemmän kuin kotimaan sisäinen väestön liike. Monikohan ulkomaalta muuttaja oli muuten venäläinen?
Maakuntajohtaja Pentti Hyttisen mukaan ”yksikään Itä-Suomen maakunta ei ole sitten vuoden 1993 päässyt muuttotilastossa plussalle, joten tuo tilastoluku on kyllä siinä mielessä ainutlaatuinen.”
Pohjois-Karjalan väkiluku laski silti noin 150:llä. Pohjois-Karjalassa syntyi viime vuonna 1 548 lasta, pohjoiskarjalaisia kuoli 1742. Vuodenvaihteessa maakunnan väkiluku oli 165 961.Tukijoiden mukaan tulevaisuus ei kuitenkaan näytä kovin valoisalta. Suomen aluerakenne harvenee ja maa autioituu väestön pakkautuessa viiden kasvukeskuksen ympärille. Kannattaako koko maata edes yrittää enää pitää asuttuna?
”Yli puolet suomalaisista taas haluaisi, että vuonna 2020 maaseudulla olisi paljon etätyötä tekeviä, laajaa arvostettua luomutuotantoa, monimuotoista turismia ja ylipäänsä paljon erilaista yritystoimintaa.” > Tutkimus: Harva haluaisi maaseudun autioituvan /US 3.2.2010
Karjalan palauttamisen sietämätön vaikeus
2.2.2010 16.42 Harinen Yleinen
http://harinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/02/karjalan-palauttamisen-sietamaton-vaikeus/
Karjalan palautuksen ”realismia” tarjottiin taas uusimmassa Juha Markus Lehtipuun blogissa, mutta tulostakaapa se ja menkääpä se paperi kourassa ehdottamaan työnantajallenne, että maksaisi vielä veronnekin. Ehkä Lehtipuun firma on niin reilu, että niin tekee, mutta kyllä muissa firmoissa ne palkkaverot yhä menevät työntekijän työpanoksellaan ansaitsemasta palkasta, jotka työnantaja tilittää verottajalle. Se siitäkin realismista taas sitten.
Onhan tämä Karjalan palauttaminen hieman hankalaa kun sen ihanuus ei mene jakeluun vaikka siitä kerran päivässä blogitekstin jauhaisi. Ymmärrän kyllä niin Lehtipuun kuin Veikko Saksinkin tuskastumisen mikä ilmenee itsensä pakonomaisena toistamisena ja eri mieltä olevien mustamaalaamisena, syyllistämisenä ja kommenteista sensuroimisena blogitekstistä toiseen. Kerrataanpa siis vielä mistä on kyse, sillä näitä paria blogia lukemallahan voisi saada kuvan, että kyse on merkittävämmästäkin ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta hankkeesta ja tämä kuva on aika kaukana siitä todellisuudesta missä eletään US:n blogien ulkopuolella.
Palautusjärjestöt
Neuvostoliiton ollessa vielä voimissaan Karjalan palauttamisesta haaveilleet olivat vielä sen verran kusi sukassa, etteivät asiasta pahemmin julkisuudessa uskaltaneet huudella. Neuvostoliiton kaaduttua tilanne muuttui, sukat vaihdettiin kuivempiin ja alettiin perustella kaikenlaisia yhdistyksiä asiaa ajamaan. Tässä yhdistysten luvatussa maassahan jokaiselle pitää olla oma kerho ja yhdistys vaikka samalla asialla oltaisiinkin, niin jopa CIA factbookiin saatiin Suomen kohdalle merkintä, että maasta löytyy erimuotoisia ja -kokoisia ryhmiä Karjalaa palauttamaan. Pääasiassa sama kourallinen ihmisiä kuitenkin puuhaa mukana niissä kaikissa.
Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen näiden erimuotoisten ja -kokoisten ryhmien saavutukseksi jäi asiasta keskusteleminen tai sen keskustelun herättäminen. Sitäkin nämä Karjalan palauttajat saivat harrastettua kyllä pääasiassa vain keskenään, sillä suurempi yleisö ei ole koskaan saanut aiheesta pahemmin tuulta purjeisiinsa. Jotain näkyvääkin sentään on syntynyt, eduskuntatalon portaalle saatiin kerran näyttävä joukko Karjala takaisin! - kyltteineen. Pieni kauneusvirhe oli mukaan kutsuttu tsetseenikapinallisten edustaja ”Allah Akhbar!” -huutoineen puheensa perään, mutta Juhani Putkinen lienee saanut jo anteeksi hänen mukaan kutsumisensa. Vieläkin harmillisemmaksi jäi median haluttomuus innostua aiheesta vaikka ihan Tehtaankadun lähetystön edustalle päästiin kylttejä huitomaan. Samoja kylttejä on sittemmin huidottu jossain tien poskessa kun valtiovierailulla olevat Venäjän edustajat ovat huristelleet ohi. Ja suomettunut media ei vieläkään jaksa innostua tästä harrastuksesta.
Pro Karelia
Karjalan palauttajille perustettiin aikanaan pienempiä isällisesti ohjailemaan myös oma ”eliittijärjestö”, Pro Karelia, johon lähti mukaan eri alojen eläköityneitä ”asiantuntijoita”, joukosta löytyi entistä piispaa, professoreita ja kenraalikunnan edustajia, isännän ääntä käyttää kustantaja Heikki A. Reenpää ja käytännössä järjestöä edustaa erilaisissa illanistujaisissa ja seminaareissa käsikassarana häärävä maisteri Veikko Saksi. Järjestön saavutuksiin voidaan laskea Karjalan reformi, kokoelma mielipiteitä ja näennäisen päteviä laskelmia jolla yritetään perustella Karjalan palautuksen ihanuutta ja kannattavuutta. Lisäksi järjestö kustantaa mm. ilmaista serveritilaa muille Karjalan keppihevosella ratsastajille ja muille ”isänmaallisille” tahoille. Pro Karelia pyrkii olemaan selkeästi taustavaikuttaja jolla on lusikka monessa sopassa mukana. Minkäänlaiseksi sillanrakentajaksi suomalaisten ja venäläisten välille järjestö ei ole päässyt, josko sellaiseksi koskaan pyrkikään. Enemmän se onkin viime aikoina keskittynyt Venäjän demonisointiin mm. Soviet Story filmin jakelijana ja esittäjänä Suomessa. Venäjällä mediassa ja poliitikkojen kommenteissa järjestö onkin leimattu yksiselitteisesti pelkäksi revanssistiseksi provokaattoriksi.
Palautuksen kannatus
Nämä ”Karjalan palauttajat” uhoavat tällä jopa työttömyyden Suomesta poistavalla hankkeellaan olevan jo suuren kannatuksen, mutta jostain syystä se ei vain suomalaisessa politiikassa kuitenkaan näy eikä kuulu millään tavalla. Vaaleissa aihe ei nouse edes vaaliteemaksi, joten mitenkään kamalan tärkeäksi asiaksi ihmiset eivät Karjalan palautusta aidosti koe, vaikka mielessään sitä ehkä toivoisivatkin. Kaikki toki muistavat Karjalan palautusta ajaneen presidenttiehdokkaan, jonka ”oranssi vallankumous” kuitenkin taisi hieman epäonnistua. Lähinnä jäi mieleen presidenttiehdokkaan sormi, joka pystyssä hän yritti turhaan saada muilta ehdokkailta puheenvuoroa.
Kun sitten mennään syvemmälle aiheen ongelmiin niin passiivinen kannatuskin katoaa sitä mukaa kun tajutaan mitä tämä ”palautus” todellisuudessa merkitsisi. Pro Karelian Veikko Saksi antoi vastikään blogissaan lupauksen, että seuraavan puolen vuoden aikana selviää, miksei palautuksen kannatuksesta ole muutamaan vuoteen galluppeja nähty. Jotain tosi jännää siis lienee luvassa.
Palautuskeskustelu
Senkin verran se Venäjää pelänneiden märkien sukkien muisto on tässä vuosien varrella haitannut, ettei varsinaiseen Karjalan palauttamiseen olekaan sitä tarmoa tarpeeksi löytynyt vaan enemmänkin on keskitytty peuhtaroimaan talvisodan vääryyksissä, kylmän sodan ajan painajaisissa ja suomettuneisuuden ajan synnyttämissä jälkiviisaissa ajojahdeissa. Karjalan palautuksesta on tullut vain pelkkä keppihevonen muiden joukossa ja näillä keppihevosilla ratsastetaan päin suuren ja mahtavan Neuvostoliiton haamua, jollaisena nykyinen Venäjä nähdään.
Netissä keskustelu Karjalan palauttamisesta käy kuumana. Siis käy, jos sattuu muutamalle Uuden Suomen blogisivulle itsensä surffaamaan, muualta internetistä keskustelua onkin sitten vaikeampi löytää. Enimmäkseen keskustelussa keskitytään vastapuolen mustamaalaamiseen, eikä itse asiaan eli Karjalan palauttamiseen Suomelle. Veikko Saksi on jo omassa blogissaan keksinyt jopa määritelmän sellaiselle ihmiselle, joka kehtaa Karjalan palautusta Suomelle vastustaa. Tämä tällainen käytös on Saksin mielestä jopa suorastaan sairaus, jonka hän finnofobiaksi nimesi. Toinen ahkera Karjalaa palauttava bloggaaja on Markus Lehtipuu, jonka mielestä hanketta epäilevät kärsivät jonkinlaisesta pakkomielteestä, toisin kuin hän itse vaikka mainitseekin aiheen lähes joka kerta blogeissaan joita syntyy keskimäärin noin kerran päivässä. Kolmas bloggaaja on Jouko Piho, joka ei tyydykään ihan vähään vaan tahtoo Suur-Suomea eli Itä-Karjalaakin Suomelle.
Keskustelu käydään yleensä juupas-eipäs tyyliin, missä aina päädytään viuhtomaan Stalin-korteilla ja potkimaan olkinukkeja. Jos kannatat nykyisten rajojen säilymistä, olet stalinisti. Tämä on yksi Juha Markus Lehtipuun legendaarisista kehäpäätelmistä.
Aluepalautuksen tila tällä hetkellä
Viime aikoina Karjalan palautustoiminta on pyörinyt Suomenlahden ja Itämeren pohjaan kaavaillun Nord Stream kaasuputken ympärillä. Asianajaja Kari Silvennoinen on päässyt huseeraamaan niin merenlaisten kaivosvaltauksen kuin siitä ja sen käsittelystä jo ennakkoon arvattavasti poikineiden valitustenkin parissa. Kaasuputkihanketta hidastamaan ja häiriköimään tehty kaivosvaltaus ei tietenkään mennyt läpi, koska sitä ei tehty kaivoslain mukaisessa tarkoituksessa ja siitä riittääkin nyt valitettavaa pitkäksi aikaa. Jopa EIT:lle on nyt valitettu siitä päätöksestä, että kaasuputkiyhtiö saa raivata miinoja kaasuputken linjalta. Kaivosvaltauksen kaasuputken kanssa risteävälle 50 metriä leveälle pätkälle ei tällaista suojeltavaa sotamuistoa sattunut, mutta silti siitä piti valittaa. Kaasuputkea se ei näytä estävän, mutta haettua mediajulkisuutta on tullut, sillä saihan kaivosvaltaajat kyseenalaista mainetta lupaamalla venäläisille luopuvansa kaivosvaltauksesta, jos saavat Karjalan takaisin. Pro Karelian Veikko Saksi on ansiokkaasti uutisoinut ja seurannut tilannetta niin Pro Karelian nettisivuilla kuin omassa Uuden Suomen blogissaankin. Saksilla näyttää olevan tietoa Silvennoisen toimista ennen muita, joten hän lienee jollakin tapaa kuvioissa mukana. Saksi on itsekin ankarasti kritisoinut kaasuputkihanketta, hänen mukaansa antamalla luvan laskea putki meren pohjaan Suomen talousvesialueelle Suomen hallitus luopui samalla Suomen suvereeniteetista, sillä Venäjän pääministeri on luvannut Venäjän laivaston hoitavan sitten kaasuputken valvomisen.
Takaisin todellisuuteen
Suomi ja Venäjä ovat molemmat ilmoittaneet, ettei maiden välillä ole rajakysymystä. Suomi ei vaadi Karjalaa takaisin, eikä Venäjä sitä ole palauttamassa. Merkittävää poliittista tai yhteiskunnallista keskustelua aiheesta ei käydä rajan kummallakaan puolella. Karjalan alueen merkitys Venäjälle on vain kasvamaan päin, sillä sen kautta tulee pian kulkemaan merkittävä osa Venäjälle elintärkeästä energiakaupasta EU:n suuntaan. Yksi perusajatus meren pohjaan laskettavan kaasuputken taustalla on se, että putki olisi siten riippumaton kauttakulkumaista, joiden kanssa Venäjällä on ollut ongelmia maanpäällisten putkien kanssa. Venäjä tuskin tulee antamaan sen putken alkupäästä pätkää suomalaisten hallintaan luovuttamalla maan sen ympäriltä pois.
Karjalan palauttamisesta Suomelle puhuu ja sitä ajaa pieni marginaalinen osa suomalaisista. Muutaman kerran vuodessa nämä aktiivit pääsevät jollain tempauksellaan julkisuuteen, mutta muuten Karjalaa palautellaan melkoisen pienessä piirissä. Poliitikot ja liike-elämän vaikuttajat eivät ole hankkeesta innostuneet, siellä sentään vielä tajutaan hankkeen riskit ja sen mukanan tuomat ongelmat. Karjalan palautus ei olisi sitä, että ”meille vaan maksetaan” niin kuin Juha Markus Lehtipuu sitä markkinoi, eikä se olisi win-win niin kuin Veikko Saksi sitä kauppaa. Kyse olisi koko yhteiskuntaan vaikuttavasta ja sitä muuttavasta toimesta, johon ei yksinkertaisesti ole olemassa todellista akuuttia tarvetta. Voidaan vedota historiassa koettuihin vääryyksiin, mutta nykyhetkestä sitä muutoksen käynnistävää tarvetta ei löydy. Niin kauan kuin syyt aluemuutokselle ovat vain historiassa niin mitään ei tule tapahtumaan rajojen siirtämisen suhteen.
Ahneus on oma lukunsa, eikä sitä voi verhota ihmisoikeuksien korjaamisen verhoon, jos samaan hengenvetoon uhkaa häätää alueen nykyasukkaat kodeistaan koska he asuvat siellä muka laittomasti. Jos Karjala palautetaan niin meille vaan maksetaan, se on toinen tyhjä ja perusteeton lupaus. Eduskunnan entinen puhemies Riitta Uosukainen kiteytti Karjalakysymyksen hyvin kirjassan: ”Olen pannut merkille, miten sanat ja vaatimukset Karjala takaisin-keskustelussa suurenevat sitä mukaan kuin siirrytään itärajasta kauemmaksi tai tullaan vanhemmiksi, siirrytään eläkkeelle ja vapaudutaan välittömästä yhteiskunnallisesta vastuusta.” Mikä siis on näiden ”meille vaan maksetaan jos Karjala palautetaan” lupaajien yhteiskunnallinen vastuu? Ei sitä ole ja sitä leveämpää on uho ja lupaukset.
”Hieman realismia tähän keskusteluun.”
Hölmöläisiksi näitä ennen kutsuttiin…
1.2.2010 10.43 Harinen Yleinen
http://harinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/01/holmolaisiksi-naita-ennen-kutsuttiin/
Rikas turisti saapui keskellä lamaa pikkukylän paikalliseen hotelliin.Hän asettaa 100 euroa vastaanoton tiskille ja lähtee katsomaan huoneita.Hotellijohtaja lähtee saman tien 100-lappusen kanssa lihakauppiaalle maksamaan velkaansa.Lihakauppias menee karjankasvattajalle ja maksaa samalla setelillä velkansa tälle.Karjankasvattaja menee paikalliselle huoltamolle ja maksaa velkansa sinne.Huoltamoyrittäjä menee kylän huoran luo ja maksaa tälle 100 euron velkansa.Huora menee hotelliin ja maksaa velkansa sinne 100-lappusella.Hotellijohtaja laittaa setelin takaisin tiskille.Turisti palaa takaisin vastaanottoon. Hän ei pitänyt huoneista ja ottaa 100-lappusen takaisin.
Kukaan ei siis ansainnut mitään, mutta koko kylästä tuli velaton ja kaikki katsovat myönteisesti tulevaisuuteen.
Tämä edellä kerrottu esimerkki on matkakirjailija Juha Markus Lehtipuun mielestä hyvä esimerkki siitä kuinka raha kiertää ja kaikki rikastuvat, jos Karjala palautetaan Suomelle. Lehtipuun mielestä tavallisen kansalaisen ei tarvitse olla huolissaan Karjalan palautuksen mahdollisesta hinnasta sillä hallitushan se valtion budjettiin ne menot päättää ja työnantajat maksaa kulut ja jopa työntekijöiden verot, eli meille kaikille vaan maksetaan lisää rahaa, joten puheet siitä, että Karjalan palautus tulisi kalliiksi, senhän täytyy siis olla pelkkää huijausta. Pro Karelian Veikko Saksi tietysti säestää Lehtipuuta, Karjala olisi hänen mukaansa jopa erittäin tuottoisa investointi. Tosin tuossa menneinä vuosina jopa Saksilta itseltään lipsahti, että epäonnistuessaan Karjalan palautus olisi veronmaksajille varsinainen musta aukko ja sehän epäonnistusi, jos se prosessi ei menisikään Saksin visioiden mukaisesti, mutta eihän Saksi veronmaksajista huolissaan olekaan. Ja yrityksethän ne verotkin palkoista maksaa, ei palkansaajat.
Sinällään huojentava ja lohdullinen ajatus, ettei tavallisen työtä tekevän palkansaajan tarvitse olla huolissaan Karjalan palautuksen hinnasta, jos kerran se on hallituksen ja työnantajien päänsärky. Kiitos tästä, tämä auttaa moneen muuhunkin huolenaiheeseen, joita kansalaisilla näyttää olevan valtion menojen ja säästötoimien suhteen. Meidän ei siis tarvitse huolehtia pakolaisista ja maahanmuuttajistakaan, eikä heidän yhteiskunnalle aiheuttamista rasitteista - annetaan vaan hallituksen budjetoida nekin valtion budjettiin, meillehän vaan maksetaan palkkaa joten turpa kiinni epäilijät, kun Markus niin sanoo.
Toisaalta, Karjalan mukana Suomen rajojen sisälle siirtyisi 300-400 tuhatta venäläistä. Tarkkaa lukumäärää on vaikea tietää, sitä voi vain arvailla, mutta Venäjällä toteutettiin vuoden 2002 lokakuussa ensimmäinen väestönlaskenta sitten Neuvostoliiton hajoamisen ja sen mukaan Suomen Neuvostoliitolle 1944 luovuttamilla alueilla asui 423300 ihmistä. Mihinkäs tai miksi he mihinkään kotoaan lähtisivät kun Suomen kukkahattutätien hyysäysvaltio tarjoutuisi heistä huolta pitämään? Entäs tämän uuden, ruotsinkielistä väestöryhmää suuremman Suomen kulttuuria rikastuttavan väestönosan valtiolle aiheuttamat menot, eikö meidän tarvitse niistäkään huolehtia? Ei, annetaan vaan hallituksen budjetoida nekin valtion budjettiin, meillehän vaan maksetaan palkkaa joten turpa kiinni epäilijät, kun Markus niin sanoo.
No entäs tämän uuden väestönosan asuinalue sitten, eikö valtion pitäisi taata rajojensa sisällä asuville samat palvelut ja palvelujen taso, eikös siitä yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta kaikenlaisia lakeja ole satuttu säätämään? Koska elintasokuilu tuolla Suomen tämänhetkisellä itärajalla on melkoinen niin valtion kassastahan täytyisi rajan siirron jälkeen pakostakin kaataa melkoisia summia tuonne uuden väestönosan asuinaluelle tilannetta tasapainottamaan. Kun ottaa huomioon valtion parhaillaan kasvavan velkataakan - velaksihan valtion on näiden nykyisten rajojenkin sisällä tällä hetkellä yhteiskuntaa ylläpidettävä - niin emmekö me palkansaajat ja veronmaksajat saisi edes tästä uudesta laskusta huolestua millään tavalla? Lisäksi Markus vielä blogissaan ehdottaa rahan menon määrää tuskailevia rauhoittaakseen, että jätetään alue sille mallille kun se nyt on niin ei mene rahaa eli jätetään elintasokuilu voimaan Suomen sisälle. Mitä sitä nyt turhaan venäläisten asuinoloja parantelemaan, palveluja ja hallintoa järjestelemään tai perusturvaa rakentamaan, siellähän on jo sähköt ja nettiyhteydetkin viipurilaisissa asunnoissa, mitä nyt muutama mummo talvisin pakkasiin paleltuu, so what? Veikko Saksilla ajatus menee hieman pidemmälle sentään, häädetään ne venäläiset vielä asunnoistaan pois, jos sattuvat asumaan kiinteistöillä, jotka ennen vuotta -44 kuuluivat suomalaisille, tai maksakoon edes vuokraa näiden suomalaisten perikunnille. Ja optimistisimmat uskovat vielä Venäjän kustantavan Karjalan venäläisten asumiset sitten palautetussa Karjalassa, varmaan ihan niin kuin Baltian maissa(?). Eli, annetaan vaan hallituksen budjetoida nekin menot valtion budjettiin, meillehän vaan maksetaan palkkaa joten turpa kiinni epäilijät, kun Markus niin sanoo.
No, Karjalahan siis olisi vuosisatojen paras investointikohde Veikko Saksin mukaan; ”Karjalan palautus ei ole kallis, se on erittäin tuottoisa investointi, jossa panos-tuotos -suhde tulee olemaan korkea.” Eli mitä enemmän maksaa sen parempi. Saksikin sentään tunnustaa, että yleensä kallis tarkoittaa sitä, ettei rahalle saada vastiketta. Kovin vähän noita Karjalan alueen mahdollisuuksiin uskovia investoija on tällä hetkellä, mutta ilmeisesti heitä sitten ilmaantuisi jostain, jos rajaa siirrettäisiin. Mutta on se vaan kumma homma, että jos vuosisatojen paras investointikohde löytyy ränsistyneeltä perähikiältä, jossa naiset vanhenee ja miehet ryyppäävät itseään hengiltä siinä kun nuoret pakenee paikalta (Saksin mukaan) niin eikä tällaista loistavaa mahdollisuutta, edes pienemmässä mittakaavassa, toisiaankaan ole löytynyt Suomen nykyisten rajojen sisältä? Äkkiä nyt Toivo Sukari etsimään kuvausta vastaavaa peräkylää ja jotain Ideaparkkia pystyyn sinne. Siellä se mammona vain odottaa poimijaansa. Unohda se Kiimingin Titanic, tehdään Lieksasta Las Vegas! Tai siis Los Lieksa.
Olen tämän todennut ennenkin ja sanon sen taas; Karjalan palautus vaatisi uskoa, luottamusta ja säkillisen keijupölyä jolla tehdä taikoja. Uskoa ilmeisesti löytyy jos Lehtipuuta ja Saksia uskoo - peitto siis tosiaan pitenee kun sitä lyhentää toisesta päästä ja jatkaa pois leikatulla pätkällä toisesta, eli kansantalous kasvaa kun sitä tarpeeksi sisältä lämmitetään ja raha lisääntyy kun sitä kierrätetään vasemmasta taskusta oikeaan. Luottamusta nyt ei vielä valitettavasti oikein näytä löytyvän, sillä mikään vakavasti otettava taho ei näytä näistä Karjalan palauttelijoiden visioista vielä innostuneen, eikä Karjalan palauttelijoiden visioista tällä hetkellä näytä löytyvän edes keskustelua näiden muutaman US:n blogin ulkopuolelta. Sitä taikoihin tarvittavaa keijupölyä hallitus sitten ilmeisesti alkaa välittömästi jakamaan rokotteiden muodossa kun päätös rajojen siirtämisestä on tehty eli siis neuvoteltu Venäjän kanssa ja löydetty yhteinen win-win Veikko Saksin Karjalan palautus -kirjasta ja Juha Markus Lehtipuun Karjalan tragedia valokuvaeeppoksesta. Tässä vaiheessa meidän Veikko Saksin jo finnofoobikoiksi julistamien, rikastumista epäilevien hölmöläisten suomalaisten (n.60% kansasta Saksin (salaisen?) gallupin mukaan) on turha tätä taikoja tekevää rokotetta ottaa, mehän pakkaamme kapsäkit ja pakenemme evakkoon tästä onnen ihmemaasta ennen kuin meidät ajetaan pois liian tyhminä täällä asumaan, siis tästä ihmemaasta jolle Karjalan Sampo tulee takomaan ihmeitä ja elinvoimaa - kunhan se Venäjä nyt ensin tulisi järkiinsä, katuisi pahoja tekojaan ja päättäisi siitä luopua.
Tuli tässä mieleen vielä yksi hölmöläistarina siitä, kun tyypit olivat uuden, mutta ikkunattoman mökin saaneet rakennettua ja yrittivät sinne sisään säkillä valoa kantaa. Ymmärrän kyllä hyvin Karjalan palautukseen uskovien tuskan kun mökki ei vain valaistu ja se hieno idea siellä sisällä ei vain näy. Saapa nähdä milloin otetaan kirves käteen ja aletaan seiniä kaatamaan.
http://harinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/01/holmolaisiksi-naita-ennen-kutsuttiin/
Rikas turisti saapui keskellä lamaa pikkukylän paikalliseen hotelliin.Hän asettaa 100 euroa vastaanoton tiskille ja lähtee katsomaan huoneita.Hotellijohtaja lähtee saman tien 100-lappusen kanssa lihakauppiaalle maksamaan velkaansa.Lihakauppias menee karjankasvattajalle ja maksaa samalla setelillä velkansa tälle.Karjankasvattaja menee paikalliselle huoltamolle ja maksaa velkansa sinne.Huoltamoyrittäjä menee kylän huoran luo ja maksaa tälle 100 euron velkansa.Huora menee hotelliin ja maksaa velkansa sinne 100-lappusella.Hotellijohtaja laittaa setelin takaisin tiskille.Turisti palaa takaisin vastaanottoon. Hän ei pitänyt huoneista ja ottaa 100-lappusen takaisin.
Kukaan ei siis ansainnut mitään, mutta koko kylästä tuli velaton ja kaikki katsovat myönteisesti tulevaisuuteen.
Tämä edellä kerrottu esimerkki on matkakirjailija Juha Markus Lehtipuun mielestä hyvä esimerkki siitä kuinka raha kiertää ja kaikki rikastuvat, jos Karjala palautetaan Suomelle. Lehtipuun mielestä tavallisen kansalaisen ei tarvitse olla huolissaan Karjalan palautuksen mahdollisesta hinnasta sillä hallitushan se valtion budjettiin ne menot päättää ja työnantajat maksaa kulut ja jopa työntekijöiden verot, eli meille kaikille vaan maksetaan lisää rahaa, joten puheet siitä, että Karjalan palautus tulisi kalliiksi, senhän täytyy siis olla pelkkää huijausta. Pro Karelian Veikko Saksi tietysti säestää Lehtipuuta, Karjala olisi hänen mukaansa jopa erittäin tuottoisa investointi. Tosin tuossa menneinä vuosina jopa Saksilta itseltään lipsahti, että epäonnistuessaan Karjalan palautus olisi veronmaksajille varsinainen musta aukko ja sehän epäonnistusi, jos se prosessi ei menisikään Saksin visioiden mukaisesti, mutta eihän Saksi veronmaksajista huolissaan olekaan. Ja yrityksethän ne verotkin palkoista maksaa, ei palkansaajat.
Sinällään huojentava ja lohdullinen ajatus, ettei tavallisen työtä tekevän palkansaajan tarvitse olla huolissaan Karjalan palautuksen hinnasta, jos kerran se on hallituksen ja työnantajien päänsärky. Kiitos tästä, tämä auttaa moneen muuhunkin huolenaiheeseen, joita kansalaisilla näyttää olevan valtion menojen ja säästötoimien suhteen. Meidän ei siis tarvitse huolehtia pakolaisista ja maahanmuuttajistakaan, eikä heidän yhteiskunnalle aiheuttamista rasitteista - annetaan vaan hallituksen budjetoida nekin valtion budjettiin, meillehän vaan maksetaan palkkaa joten turpa kiinni epäilijät, kun Markus niin sanoo.
Toisaalta, Karjalan mukana Suomen rajojen sisälle siirtyisi 300-400 tuhatta venäläistä. Tarkkaa lukumäärää on vaikea tietää, sitä voi vain arvailla, mutta Venäjällä toteutettiin vuoden 2002 lokakuussa ensimmäinen väestönlaskenta sitten Neuvostoliiton hajoamisen ja sen mukaan Suomen Neuvostoliitolle 1944 luovuttamilla alueilla asui 423300 ihmistä. Mihinkäs tai miksi he mihinkään kotoaan lähtisivät kun Suomen kukkahattutätien hyysäysvaltio tarjoutuisi heistä huolta pitämään? Entäs tämän uuden, ruotsinkielistä väestöryhmää suuremman Suomen kulttuuria rikastuttavan väestönosan valtiolle aiheuttamat menot, eikö meidän tarvitse niistäkään huolehtia? Ei, annetaan vaan hallituksen budjetoida nekin valtion budjettiin, meillehän vaan maksetaan palkkaa joten turpa kiinni epäilijät, kun Markus niin sanoo.
No entäs tämän uuden väestönosan asuinalue sitten, eikö valtion pitäisi taata rajojensa sisällä asuville samat palvelut ja palvelujen taso, eikös siitä yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta kaikenlaisia lakeja ole satuttu säätämään? Koska elintasokuilu tuolla Suomen tämänhetkisellä itärajalla on melkoinen niin valtion kassastahan täytyisi rajan siirron jälkeen pakostakin kaataa melkoisia summia tuonne uuden väestönosan asuinaluelle tilannetta tasapainottamaan. Kun ottaa huomioon valtion parhaillaan kasvavan velkataakan - velaksihan valtion on näiden nykyisten rajojenkin sisällä tällä hetkellä yhteiskuntaa ylläpidettävä - niin emmekö me palkansaajat ja veronmaksajat saisi edes tästä uudesta laskusta huolestua millään tavalla? Lisäksi Markus vielä blogissaan ehdottaa rahan menon määrää tuskailevia rauhoittaakseen, että jätetään alue sille mallille kun se nyt on niin ei mene rahaa eli jätetään elintasokuilu voimaan Suomen sisälle. Mitä sitä nyt turhaan venäläisten asuinoloja parantelemaan, palveluja ja hallintoa järjestelemään tai perusturvaa rakentamaan, siellähän on jo sähköt ja nettiyhteydetkin viipurilaisissa asunnoissa, mitä nyt muutama mummo talvisin pakkasiin paleltuu, so what? Veikko Saksilla ajatus menee hieman pidemmälle sentään, häädetään ne venäläiset vielä asunnoistaan pois, jos sattuvat asumaan kiinteistöillä, jotka ennen vuotta -44 kuuluivat suomalaisille, tai maksakoon edes vuokraa näiden suomalaisten perikunnille. Ja optimistisimmat uskovat vielä Venäjän kustantavan Karjalan venäläisten asumiset sitten palautetussa Karjalassa, varmaan ihan niin kuin Baltian maissa(?). Eli, annetaan vaan hallituksen budjetoida nekin menot valtion budjettiin, meillehän vaan maksetaan palkkaa joten turpa kiinni epäilijät, kun Markus niin sanoo.
No, Karjalahan siis olisi vuosisatojen paras investointikohde Veikko Saksin mukaan; ”Karjalan palautus ei ole kallis, se on erittäin tuottoisa investointi, jossa panos-tuotos -suhde tulee olemaan korkea.” Eli mitä enemmän maksaa sen parempi. Saksikin sentään tunnustaa, että yleensä kallis tarkoittaa sitä, ettei rahalle saada vastiketta. Kovin vähän noita Karjalan alueen mahdollisuuksiin uskovia investoija on tällä hetkellä, mutta ilmeisesti heitä sitten ilmaantuisi jostain, jos rajaa siirrettäisiin. Mutta on se vaan kumma homma, että jos vuosisatojen paras investointikohde löytyy ränsistyneeltä perähikiältä, jossa naiset vanhenee ja miehet ryyppäävät itseään hengiltä siinä kun nuoret pakenee paikalta (Saksin mukaan) niin eikä tällaista loistavaa mahdollisuutta, edes pienemmässä mittakaavassa, toisiaankaan ole löytynyt Suomen nykyisten rajojen sisältä? Äkkiä nyt Toivo Sukari etsimään kuvausta vastaavaa peräkylää ja jotain Ideaparkkia pystyyn sinne. Siellä se mammona vain odottaa poimijaansa. Unohda se Kiimingin Titanic, tehdään Lieksasta Las Vegas! Tai siis Los Lieksa.
Olen tämän todennut ennenkin ja sanon sen taas; Karjalan palautus vaatisi uskoa, luottamusta ja säkillisen keijupölyä jolla tehdä taikoja. Uskoa ilmeisesti löytyy jos Lehtipuuta ja Saksia uskoo - peitto siis tosiaan pitenee kun sitä lyhentää toisesta päästä ja jatkaa pois leikatulla pätkällä toisesta, eli kansantalous kasvaa kun sitä tarpeeksi sisältä lämmitetään ja raha lisääntyy kun sitä kierrätetään vasemmasta taskusta oikeaan. Luottamusta nyt ei vielä valitettavasti oikein näytä löytyvän, sillä mikään vakavasti otettava taho ei näytä näistä Karjalan palauttelijoiden visioista vielä innostuneen, eikä Karjalan palauttelijoiden visioista tällä hetkellä näytä löytyvän edes keskustelua näiden muutaman US:n blogin ulkopuolelta. Sitä taikoihin tarvittavaa keijupölyä hallitus sitten ilmeisesti alkaa välittömästi jakamaan rokotteiden muodossa kun päätös rajojen siirtämisestä on tehty eli siis neuvoteltu Venäjän kanssa ja löydetty yhteinen win-win Veikko Saksin Karjalan palautus -kirjasta ja Juha Markus Lehtipuun Karjalan tragedia valokuvaeeppoksesta. Tässä vaiheessa meidän Veikko Saksin jo finnofoobikoiksi julistamien, rikastumista epäilevien hölmöläisten suomalaisten (n.60% kansasta Saksin (salaisen?) gallupin mukaan) on turha tätä taikoja tekevää rokotetta ottaa, mehän pakkaamme kapsäkit ja pakenemme evakkoon tästä onnen ihmemaasta ennen kuin meidät ajetaan pois liian tyhminä täällä asumaan, siis tästä ihmemaasta jolle Karjalan Sampo tulee takomaan ihmeitä ja elinvoimaa - kunhan se Venäjä nyt ensin tulisi järkiinsä, katuisi pahoja tekojaan ja päättäisi siitä luopua.
Tuli tässä mieleen vielä yksi hölmöläistarina siitä, kun tyypit olivat uuden, mutta ikkunattoman mökin saaneet rakennettua ja yrittivät sinne sisään säkillä valoa kantaa. Ymmärrän kyllä hyvin Karjalan palautukseen uskovien tuskan kun mökki ei vain valaistu ja se hieno idea siellä sisällä ei vain näy. Saapa nähdä milloin otetaan kirves käteen ja aletaan seiniä kaatamaan.
Uusia elämänmuotoja etsimässä
26.1.2010 12.04 Harinen Yleinen
http://harinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/26/uusia-elamanmuotoja-etsimassa/
”Avaruusolioita etsittävä Maasta”
Tällaista sanoo Arizonan yliopiston professori Paul Davies Uuden Suomen ja brittilehti Daily Telegraphin mukaan.
”Professori Daviesin mielestä meidän pitäisi unohtaa mahdolliset ulkoavaruudesta tulevat viestit ja sen sijaan keskittyä kotiplaneettaamme. Uusia elämänmuotoja pitäisi Daviesin mielestä etsiä esimerkiksi autiomaista ja suolajärvistä - paikoista, joissa tuntemamme tyyppisen elämän on vaikeaa selviytyä.” (
Daviesin kanssa on pakko olla samaa mieltä. Elämän - ja varsinkin älyllisen sellaisen - etsiminen ulkoavaruudesta on ihan turhaa touhua. Mitä vaikka joku miljardeja maksanut luotain Marsista asti jonkun sittiäisen löytäisikin, onhan noita varsinkin kesäisin meilläkin joskus ihan riesaksi asti. Onkohan ne Mars-mönkijät muuten varustettu kärpäslätkällä, varmuuden vuoksi?
Maapallo on täynnä paikkoja, joista uusia, tuntemattomia elämänmuotoja voisi löytyä ja varsinkin meret ovat yhä arvoituksia täynnä. Ja emmehän me ymmärrä edes niitä elämänmuotoja jotka olemme jo löytäneet, eli sielläkin olisi viitselijäille ja joutilaille työsarkaa, vaikkapa bloggaamisen sijaan.
Vai onko tässä avaruuden tutkimisessa ja valloittamisessa kyse vanhasta kunnon ”lebensraumista”, eli ahneudesta elintilan suhteen vai yritetäänkö paeta rikospaikka maapallolta ennen kuin hukutaan omaan paskaan? Ihminenhän on maapallon syöpä, joka pyrkii nyt siis levittäytymään planeettansa ulkopuolellekin.
Älyllisen elämän etsimisen sen sijaan voisi aloittaa vaikka täältä US:n blogeista, sen verran ufo-juttuja täältäkin löytyy, että tiedä mitä vielä paljastuisi. Moni nimimerkin takaa kommentoiva ei selvästikään ole tältä planeetalta ja tuskin ihan kaikki oikealla nimellä esiintyvätkään. Nyt ei ole sitten muiden syytä hätääntyä. Tiedän, että moni näitä blogeja tavaava istuu jo valmiiksi foliohattu päässä, joten ei syytä huolestua ufojenkaan takia. Kyllä se sama foliohattu pysäyttää ufomiestenkin telepatiat siinä missä CIA/KGB/FSB:n ajatuksia luotaavat ihmesäteetkin.
Ja onhan sitä maan ulkopuolista älyllistä elämää, sehän on selvää. Paras todiste maan ulkopuolisen älykkään elämän olemassaolosta on se, ettei tämä vieras äly ole ottanut meihin yhteyttä. Fiksua sakkia siis.
Aurinko nousee idästä
4.1.2010 14.06 Harinen Yleinen
http://harinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/04/aurinko-nousee-idasta/
PerSut Torsti Äärelä ja Lasse Laaksonen pääsivät yllättämään. Ihan puskista. Ensin mainittu ehdottaa Suomea Venäjän yhteyteen autonomisena valtiona ja jälkimmäinen liittoa Venäjän kanssa. Onhan tämä nyt ennenkuulumatonta, että ihan takaisin Venäjään kaipaillaan ja vielä perussuomalaisesta suunnasta. Kaikkeen se viha ”pakkoruotsia” kohtaan ihmisiä jo ajaakin kun jo liitto Venäjänkin kanssa nähdään pelastuksena ”pakkoruotsilta”.
Venäläisetkin ovat kyllä viime vuosina esittäneet kasvavaa kiinnostusta Suomea kohtaan. Venäläinen äärikansallinen poliitikko, duuman jäsen ja Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen (LDPR) perustaja ja johtaja Vladimir Volfovitš Žirinovski ehätti lupaamaan Suomelle Viipurin takaisin, jos hänestä tulee presidentti. Ei tosin maininnut, että silloin Venäjän länsirajakin voisi olla taas Torniojoessa.
Mutta on sieltä idästä osoitettu Suomea kohtaan oikeaakin kiinnostusta. Itänaapurin matkailijat ovat kantaneet Suomeen vuosittain noin puoli miljardia euroa, eli palauttaneet Suomen Venäjälle maksamat lähialuetuet jo moninkertaisesti. Venäläiset ovat myös ostaneet Suomea pikkuhiljaa pala kerrallaan, mikä on saanut aikaan jopa hysteerisiä reaktioita joissakin suomalaisissa. Näiden venäläisten ostamien pääasiallisesti asumiseen tai vapaa-ajankäyttöön osoitettujen kiinteistöjen osuus Suomessa tehdyistä kiinteistökaupoista on pieni. Venäläiset kuitenkin omistavat henkilöinä tai venäläisten yritysten kautta Suomessa noin 3000 kiinteistöä ja määräalaa. Tämä on noin tuhannesosa Suomessa olevien tilojen ja tonttien kokonaismäärästä. Kenenkäänhän ei tietenkään ole pakko rantatonttiaan venäläisille myydä vaikka tuplahintaa tarjoaisivatkin.
Suomestahan tietysti kaivataan takaisin Karjalaan. Ja joku vielä jaksaa kaivata koko Karjalaa takaisin. Suomalaisia oikeutetusti harmittaa, että vastaava kaupanteko kiinteistöillä rajan tuolla puolen ei ole yhtä helppoa. Olisihan se kiva tehdä kesämökki siihen mummon mökin kivijalkaan siellä menetetyssä Karjalassa, mutta kun sen tontin ostaminen ei sieltä niin helppoa olekaan. Sieltä kun ei ulkomaalainen maata saa ostaa rajavyöhykkeeltä vaan sen ulkopuolelta ja taitaapa aika suuri osa niistä vanhoista kivijaloista siten olla ostamattomissa.
Mutta että vietäisiin tämä naapuruus ihan liiton asteelle? Gallup Internationalin taannoisen mielipidemittauksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan toiseksi Venäjä-vastaisin kansa kosovolaisten jälkeen. 62 % suomalaisista suhtautui tässä mielipidemittauksessa kielteisesti Venäjään. Äärelä ja Laaksonen esittivät kyllä hyviä ja hauskoja perusteluita Suomi-Venäjä koalition eduksi blogeissaan, mutta milläs konstilla tämä suomalaisten asenne saataisiin muuttumaan myönteiseksi? Suomalaisen kollektiivisen kulttuurillisen muistin osana on edelleen kuva Venäjästä ”jonkinlaisena Suomen ikiaikaisena uhkaajana, orjuuttajana ja itsenäisyyden anastajana” ja tällä kuvalla on edelleen omat ahkerat lietsojansa. Eikös se kunnossa oleva tunnepuoli nyt kuitenkin ole vähän peruskamaa kun mitä tahansa liittoa suunnitellaan? Voi muuten alkaa liitossa ”ahistaa”.
Oli miten oli, niin Äärelän kuin Laaksosenkin ”ideat” olivat kyllä niin mainiot, että nostan olematonta hattuani. Harvoin näkee yhtä hyvää ironiaa.
http://harinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/04/aurinko-nousee-idasta/
PerSut Torsti Äärelä ja Lasse Laaksonen pääsivät yllättämään. Ihan puskista. Ensin mainittu ehdottaa Suomea Venäjän yhteyteen autonomisena valtiona ja jälkimmäinen liittoa Venäjän kanssa. Onhan tämä nyt ennenkuulumatonta, että ihan takaisin Venäjään kaipaillaan ja vielä perussuomalaisesta suunnasta. Kaikkeen se viha ”pakkoruotsia” kohtaan ihmisiä jo ajaakin kun jo liitto Venäjänkin kanssa nähdään pelastuksena ”pakkoruotsilta”.
Venäläisetkin ovat kyllä viime vuosina esittäneet kasvavaa kiinnostusta Suomea kohtaan. Venäläinen äärikansallinen poliitikko, duuman jäsen ja Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen (LDPR) perustaja ja johtaja Vladimir Volfovitš Žirinovski ehätti lupaamaan Suomelle Viipurin takaisin, jos hänestä tulee presidentti. Ei tosin maininnut, että silloin Venäjän länsirajakin voisi olla taas Torniojoessa.
Mutta on sieltä idästä osoitettu Suomea kohtaan oikeaakin kiinnostusta. Itänaapurin matkailijat ovat kantaneet Suomeen vuosittain noin puoli miljardia euroa, eli palauttaneet Suomen Venäjälle maksamat lähialuetuet jo moninkertaisesti. Venäläiset ovat myös ostaneet Suomea pikkuhiljaa pala kerrallaan, mikä on saanut aikaan jopa hysteerisiä reaktioita joissakin suomalaisissa. Näiden venäläisten ostamien pääasiallisesti asumiseen tai vapaa-ajankäyttöön osoitettujen kiinteistöjen osuus Suomessa tehdyistä kiinteistökaupoista on pieni. Venäläiset kuitenkin omistavat henkilöinä tai venäläisten yritysten kautta Suomessa noin 3000 kiinteistöä ja määräalaa. Tämä on noin tuhannesosa Suomessa olevien tilojen ja tonttien kokonaismäärästä. Kenenkäänhän ei tietenkään ole pakko rantatonttiaan venäläisille myydä vaikka tuplahintaa tarjoaisivatkin.
Suomestahan tietysti kaivataan takaisin Karjalaan. Ja joku vielä jaksaa kaivata koko Karjalaa takaisin. Suomalaisia oikeutetusti harmittaa, että vastaava kaupanteko kiinteistöillä rajan tuolla puolen ei ole yhtä helppoa. Olisihan se kiva tehdä kesämökki siihen mummon mökin kivijalkaan siellä menetetyssä Karjalassa, mutta kun sen tontin ostaminen ei sieltä niin helppoa olekaan. Sieltä kun ei ulkomaalainen maata saa ostaa rajavyöhykkeeltä vaan sen ulkopuolelta ja taitaapa aika suuri osa niistä vanhoista kivijaloista siten olla ostamattomissa.
Mutta että vietäisiin tämä naapuruus ihan liiton asteelle? Gallup Internationalin taannoisen mielipidemittauksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan toiseksi Venäjä-vastaisin kansa kosovolaisten jälkeen. 62 % suomalaisista suhtautui tässä mielipidemittauksessa kielteisesti Venäjään. Äärelä ja Laaksonen esittivät kyllä hyviä ja hauskoja perusteluita Suomi-Venäjä koalition eduksi blogeissaan, mutta milläs konstilla tämä suomalaisten asenne saataisiin muuttumaan myönteiseksi? Suomalaisen kollektiivisen kulttuurillisen muistin osana on edelleen kuva Venäjästä ”jonkinlaisena Suomen ikiaikaisena uhkaajana, orjuuttajana ja itsenäisyyden anastajana” ja tällä kuvalla on edelleen omat ahkerat lietsojansa. Eikös se kunnossa oleva tunnepuoli nyt kuitenkin ole vähän peruskamaa kun mitä tahansa liittoa suunnitellaan? Voi muuten alkaa liitossa ”ahistaa”.
Oli miten oli, niin Äärelän kuin Laaksosenkin ”ideat” olivat kyllä niin mainiot, että nostan olematonta hattuani. Harvoin näkee yhtä hyvää ironiaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)